Maailmanmusiikki on kamala termi. Se on yhdentekevä, tylsä, pölyttynyt ja tätimäinen. Sana on yhtä informatiivinen kuin fraasi "musiikki kuulostaa hyvältä". Maailmanmusiikkihan voi olla aivan mitä tahansa afrikkalaisen popin, suomalaisen tamburiinipaukutuksen, norjalaisen kansanmusiikin tai reggaen väliltä.
Outo päähänpinttymäni on se, että maailmanmusiikki kuulostaa sitä paremmalta, mitä kauempana se on tehty kuuntelijan kotimaasta.
Viimeisin intoiluni on Tinariwen-poppoo, joka ei ole tylsä, pölyttynyt tai tätimäinen. Vuonna 1982 perustetun yhtyeen jäsenet elävät keskisessä Saharassa. Saundit kumpuavat kuumasta ja rytmikäästä Malista ja toisaalta länsimaisesta bluesista. Musiikillinen cocktail on saanut nimen desert blues.
Yhtye kiertää nyt kesällä ympäri maailmaa promoamassa elokuussa julkaistavaa Tassili-levyä. Levyltä löytyvä "Tenere Taqhim Tossam" -kappale vakuuttaa maailmanmusiikkiskeptikon aivan alkumetreillä. Rämpyttäviä kielisoittimia tai eksoottista perussykettä ei voi vastustaa. Musiikkivideo ei huononna vaikutelmaa: Patrick Votanin tekemä musiikkivideo esittelee kiertolaiselämää, värikkäitä pukuja ja pölyisiä maisemia kuin BBC:n matkailuohjelma konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti