Vahvoista ja itsenäisistä naislaulajista puhuttaessa unohdetaan usein irlantilainen Imelda May. Hän aloitti musiikin tekemisen 16-vuotiaana ihaillen Billie Holidayta ja Elmore Jamesia, ja tähän mennessä häntä on kuultu neljällä levyllä. Niistä viimeisin on viime vuonna ilmestynyt More Mayhem, joka on eräänlainen erikoisjulkaisu vuoden 2010 Mayhemista.
May on kirjoittanut suurimman osan kappaleistaan itse ja paikoitellen hän soittaa myös bodhránia, perinteistä irlantilaista rumpua. Vaikka hänen kanssaan musisoi liuta ammattimaisia muusikkoja, ei ole epäselvää kuka on pääroolissa.
Musiikin juuret ovat rockabillyssa: neidon ääni on paikoitellen kuin 60-luvun rhythm and blues -diivan ja meno yhtä vauhdikasta kuin rock and rollissa. Paikoitellen laulajattaren ääni raikaa riemukkaan villisti ja artisti heittäytyy musikaalimaisen rockhurmion vietäväksi. Yhdessä hetkessä May tyyntyy valittelemaan miesten petollisuutta kähisevän ilkikurisesti tai laulamaan puhtaan kauniisti rakkaussuruistaan. May hallitsee äänellä keimailun kuin vanhakin konkari.
Mayn kappaleet ovat muutenkin viimeisen päälle tyyliteltyjä: kontrabasso ja trumpetti tuovat lisäeloa sähkökitaran, basson ja rumpujen tähdittämiin ralleihin. Sovitukset ovat monipuolisia ja napakoita, kuten rockabillyssa kuuluukin. Suurempia sanomia ei kappaleista kannata etsiä, mutta taidolla ja tarmolla soitettu viihdemusiikki antaa potkua ja väriä päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti