Malilaisella Fatoumata Diawaralla oli vaikea tehtävä: saada väsyneen suomalaisyleisön pyllyt pyörimään.
Viime vuonna ilmestynyt bambarankielinen esikoislevy Fatou on nostanut 30-vuotiaan laulajattaren maailmanmusiikkilistojen kärkeen. Diawara on onnistunut luomaan toimivan reseptin yhdistelemällä lämpimiä ja paikoin tujakoitakin malilaisia rytmejä mantramaisiin melodioihin, yhteiskunnallisiin sanoituksiin ja vaikuttavaan laulantaan.
Hitusen yksitoikkoisesti alkanut konsertti pääsi kunnolla vauhtiin, kun kitaraa soittaneen Diawaran seuraksi lavalle nousi railakas kvartetti. Kitaristi Martin Grenierin svengaava riffittely ja Jean-Baptiste Ekoue Gbadoen ilmiömäisen antaumuksellinen rumpujen paukuttaminen toivat kappaleisiin vipinää ja funkkia, ja saivat miespuoliset kuuntelijat nyökyttelemään hyväksyvästi.
Diawara maanitteli sinnikkäästi jäykkää suomalaisyleisöä tanssimaan ja piti huolta siitä, että ainakin käsiä läiskittiin ja heiluteltiin - rohkeimmat kerääntyivät tanssimaan lavan eteen. Diawara bändeineen saikin pystyyn kunnon jamit.
Kappaleiden välissä laulajatar intoutui myös kertomaan Malin epäkohdista ja poliittisista ongelmista, tosin valitettavan huonolla englannilla. Muutenkaan hetki ei ollut otollisin kuuntelijoiden sivistämiseen. Yleisö halusi ennen muuta nauttia räiskyvien rytmien imusta ja Diawaran vahvasta lauluäänestä.
Konsertin lopussa letkeästä maailmanmusiikista kylläinen yleisö pääsi ihailemaan vielä spontaaneja tanssiesityksiä, kun lavalle vedettiin joraajista parhaimmat. Kaikinpuolin viihdyttävä show osoitti, että monitaituri Fatoumata Diawara pääsee vielä pitkälle.
Kiitos konserttiarviostasi. Olihan ilta kokonaisuudessaan todella hieno ja mieleenpainuva. Itse pidin erityisesti nimenomaan konsertin ensimmäisestä puolikkaasta, jossa Diawaran vaikuttava lauluääni pääsi mielestäni paremmin oikeuksiinsa, vaikka vauhdikkaat tanssiosuudet olivat nekin viihdyttävää seurattavaa.
VastaaPoistaEnglannin kielen taidostaan Diawara muuten toteaa eräässä konserttivideossa: "My English... it depends... some days it's good, some days it's not." :). No eihän tuo ainakaan minua häirinnyt.
Konsertin jälkeen sympaattinen Diawara tuli seurustelemaan fanien kanssa ja signeeraamaan albumeja. Tuo esikoisalbumi Fatou on muuten erinomainen. Kaikkea hyvää ja menestystä Diawaralle myös tulevaisuudessa.
P.S. Kitaristi taisi muuten tällä kertaa olla nimeltään Martin Grenier.
Fatou on tosiaan hieno albumi, ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Oli kuitenkin ilo huomata, että levyn kappaleet heräsivät aivan uudella tavalla eloon Savoyn lavalla.
VastaaPoistaKiitos korjauksestasi. Savoyn nettisivuilla kitaristin nimeksi on merkitty Mamadou Kouyate - tosin Diawaran muissa konserteissa kitaristin nimi on ainakin ollut Martin Grenier.