Tuula Närhisen kuva Suomen valokuvataiteen museon nettisivuilta
Pentti Sammallahden näyttelyssä riitti tungosta.Tänä lauantaina sen sijaan Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla näyttelysalissa kierteli minun lisäkseni vain pari ihmistä.
Jaakko Heikkilän ihmiskuvat maailman eri kolkista olivat hienoja. Minusta museon kohokohta oli kuitenkin päänäyttelyn ohessa oleva Tuula Närhisen "Eläinkamerat" (1999-2002).
Tuula Närhinen on keksinyt hienon ajatusleikin: miten eri eläimet näkevät ympäristönsä? Kuvaaja on asettunut eläimen tilalle tarkkailemaan luontoa. Närhinen on rakentanut kuvaamista varten lukemattomia neulanreikäkameroita. (Jouduin yhtenä kesänä rakentamaan pahvilaatikosta neulanreikäkameran, ja voin vakuuttaa, että sillä kuvaaminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.) Kuvaus on vaatinut paljon teknistä osaamista ja teoreettista tietoa, mutta myös mielikuvitusta ja heittäytymistä.
Kuvaamista varten Närhinen on perehtynyt silmän ja verkkokalvon toimintaan. Hyönteinen hahmottaa ympäristön aivan eri tavalla kuin kala, jänis tai hirvi.
Kuvat ovat taianomaisia. Ennen kuin kuviin pääsee sisälle, katsojan pitää älytä koko näyttelyn idea. Se maailma, jonka me näemme, on saanut kuvissa aivan uuden ulottuvuuden. Kuin katselisi luontoa uusien silmälasien läpi! Näyttely haastaa katsomaan asioita eri perspektiivistä. Se, että näemme niin kuin näemme, ei ole itsestäänselvyys.
Näyttelyssä on myös havainnollistettu selkeästi neulanreikäkameran toimintaperiaate. Näyttely onkin oiva valokuvaamisen teoriasta kiinnostuneelle, mutta myös antoisa kaikille muillekin.
Näyttely muistuttaa, että jokainen ihminen näkee asiat omalla tavallansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti