Tutkimusretki Perun 60-luvun populaarikulttuuriin jatkuu! Kirjoitin viime syksynä perulaisesta Los York'sista, tuosta riemukkaan rasavillistä rokkijoukosta. Los York'sin synnyinvuonna 1964 sai alkunsa toinenkin merkittävä perulainen vaihtoehtobändi.
Pääkaupungissa Limassa neljä nuorta miestä - Erwin Flores, Rolando Carpio, Pancho Guevara ja César Castrillón - aloittivat meluisat garagerokkikokeilut. Bändi sai nimekseen Los Saicos. Miehet olivat juuri vapautuneet koulunpenkiltä, ja musiikki oli sen mukaista: rämisevän räksyttävää ja estottomasti potkivaa. Los Saicosin raskaan groovaavat kitarat ja laulaja César Castrillónin likaisen raastava ääni olivat anarkiaa ja agressiota villeimmillään.
Vuosien 1965 ja 1966 aikana Los Saicosilta julkaistiin kuusi singlelevyä, yhteensä kaksitoista kappaletta. Se kuulostaa vähältä, mutta kappaleet ovatkin todellisia timantteja - garagerokin kaksitoista parasta! Suurimmaksi hitiksi nousi vuoden 1965 Demolición, joka soi 60-luvulla ahkerasti paikallisilla radiokanavilla.
Los Saicosin ura loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, kolmen vuoden jälkeen. Bändin singlet pölyttyivät vuosikymmeniä rähjäisissä levylaareissa, kunnes Perun rokkiklassikkoja alettiin julkaista uudelleen 2000-luvun loppupuolella. Levy-yhtiö Vampisoulilta ilmestyi vuonna 2010 kaksiosainen kokoelma Back To Peru 1964 - 1974. Samana vuonna Los Saicosin kaksitoista kappaletta koottiin Demolición! - The Complete Recordings -levylle ja ohjaaja Hector Chávezin dokumenttielokuva Saicomania valmistui. Los Saicos voi siis tänä päivänä paksummin kuin koskaan.
