What Is Love

Löysin aina ajantasalla olevasta YVYNYL-blogista videon, joka riemastutti minua suuresti. Tällä musiikkivideolla hollantilainen duo Tears & Marble esittää oman versionsa Haddawayn tahmaisesta ysärijumputuksesta What Is Love. Hollantilaisnuorten käsissä junttidiskopökäle on kuitenkin muuttunut viileän minimalistiseksi pehmopopiksi – siis sellaiseksi blogikansan palvomaksi indieutuiluksi, josta The XX tuli tunnetuksi vuonna 2009. Kappaleessa rumpukone nakuttaa viipyilevästi, ja vokaalitkin ovat yhtä eteeristä kaikua niin kuin vain 2000-luvulla pitää olla.

Lisää materiaalia ilmestynee pian, koska Tears & Marblen EP julkaistaan tammikuussa 2014.

2013

On taas se aika vuodesta, kun musiikkiblogit ja -sivustot täyttyvät erilaisista listauksista. Viime vuonna päätin jättää vuoden parhaimpien albumien valitsemisen kokonaan muille, sillä tarjonta oli mielestäni liian heikkoa. Tänä vuonna hienoista levytyksistä sen sijaan ei ole ollut puutetta, vaan niitä on suorastaan ollut liikaa! Siksi albumien arvottamisen sijaan kokosin 30 tämän vuoden suosikkibiisiäni samalle soittolistalle. Kaksituntisen kappalekimaran voi käydä kuuntelemassa kokonaisuudessaan Spotifysta.

Mitkä sitten ovat tämän vuoden parhaat albumit? Ehkä vuoden hienoin kotimainen on jyväskyläläisen Muuan miehen Mä olen iloinen (Helmi Levyt), jonka naivistisissa sanoituksissa on tehoa. Ulkomaisista albumeista vaikutuksen teki erityisesti manhattanilaisen Gogol Bordello -bändin Pura Vida Consipiracy (ATO Records). Punkin, humpan ja maailmanmusiikin yhteensovittaminen on onnistunut erinomaisesti.

Jos kaipaat lisää tutkittavaa, suosittelen tutustumaan yhdysvaltalaisen radioverkon NPR:n nettisivuihin. Siellä on julkaistu liuta monipuolisia ja asiantuntevia musiikkivuosikatsauksia. Uskon myös, että tässäkin blogissa vuoden 2013 helmiä muistellaan vielä lisää ensi vuoden puolella – parhaat levytykset kun tuppaavat löytymään aina liian myöhään!

Seven Come Eleven

Saksofonisti James Carter ja Suomessakin vieraillut jazz-kitaristi Pat Martino kutsuttiin lokakuussa washingtonilaisen KPLU-radiokanavan studioon. Jammailusession aikana Martino ja Carter soittivat muun muassa uuden tulkinnan jazzin ikivihreästä Seven Come Eleven. Kaksikon lisäksi mukana olivat rumpali Camren Intorre ja kosketinsoittaja Pat Bianch. Yläpuolella videotallenne tulkinnasta.

Koko nelikon puolituntinen studioesiintyminen ja haastattelu nauhoitettiin, ja sen voikin kuunnella kokonaisuudessaan KPLU:n verkkosivuilta. Siinäpä oivaa ajanvietettä lauantaille.

Congratulations

Tämä on Funkata-blogin 206. teksti, ja päivämääräkin on merkittävä. Kirjoitin nimittäin blogin ensimmäisen tekstin 3. joulukuuta vuonna 2009. Kirjoitus oli nimeltään "Blogin nimen keksiminen tuotti törkeän päänsäryn". Siinä pähkäiltiin musiikkisivustolle sopivaa nimeä ja päädyttiin kummallista aasinsiltaa pitkin ylistämään soulin kummisetää eli James Brownia.

Tuon tekstin julkaisemisesta tulee tänään kuluneeksi tasan neljä vuotta. Vaikka blogin sisältö on muuttunut ja kehittynyt sitten alkuaikojen, levysoittimessani raikaavat edelleen samat James Brownin levyt kuin aloittaessani bloggaamisen.

Kiitos siis sekä alusta asti mukana olleille lukijoille että uusillekin tuttavuuksille näistä vuosista! Kommentteja otan aina mielelläni vastaan, ja niitä saisi olla enemmänkin. Pidempiä musiikkivinkkauksia tai muuta asiaa voi myös edelleen lähettää blogin omaan sähköpostiosoitteeseen. Muistutan vielä, että blogin kuulumisia pystyy helposti seuraamaan tykkäämällä Funkata-blogista Facebookissa.

Cliff Richard esittää juhlapäivän tunnussävelen!

Ääniraita tahmaisille tanssilattioille

Levylautasten takana hilluvat saksofonistit ovat olleet musiikkivideoiden ja tanssilavojen peruskauraa niin kauan kuin vain muistan. Saksofonin ja rasvaisten klubibiittien yhteensovittaminen ei siis toden totta ole uusi keksintö – korkeintaan mauton!

Mutta mitä sitä peittelemään. Yhtälö on usein varsin tanssittava. Vai voitko muka kuunnella turkulaisen SÄXin meheviä elektrorenkutuksia liikkumatta? Saksofonistin ja DJ:n vuonna 2012 perustama SÄX käyttää vanhaa kaavaa erinomaisen toimivasti: nämä kappaleet on luotu tahmaisille tanssilattioille strobovalojen tuikkeeseen!

Toukokuussa jakeluun päässeen Broadcasting in Paris EP:n jälkeen SÄX on ladannut nettisivuilleen monta menevää raitaa ja vajaan tunnin pituisen mixtapen. Vastikään ilmestynyt Fever 108 on funkahtava diskotulitus, jossa voi kuulla niin ysärijumputusta kuin housepianoakin. Kaksi kuukautta vanhempi Pillowfights on äänimaailmaltaan pehmeämpi deep house -henkisine biitteineen.



Lisää kappaleita voi käydä väijymässä SÄXin Facebook-sivuilta. Kappaleita voi lunastaa tykkäystä vastaan.

Wizard of Loneliness

Viime aikoina blogissa on ollut harmillisen hiljaista. Syksyn aikana uutta ja tasokasta musiikkia on kuitenkin julkaistu roppakaupalla, vaikka kaikesta en ole ehtinytkään kirjoittaa. Hiljaisuuden vastapainoksi blogiin ilmestyykin joulukuun aikana massiivinen soittolista vuoden 2013 parhaista kappaleista.

Soittolistaa odotellessa käy kuuntelemassa The Squidsin, neljän losangelesilaisen retrogaragerokkarin, syyskuinen Wizard of Loneliness EP. Bändi soittaa aurinkoista ja rentoa rokkia mukavan säröisellä otteella, kuten kannestakin voi päätellä. EP:tä voi suositella esimerkiksi Allah-Lasin, The Generationalsin ja Hunx And His Punx -bändin ystäville. Jos kiinnostuit, niin käy lataamassa EP haluamallasi hinnalla tai vaikka ilmaiseksi Bandcampista.