Ääniraita tahmaisille tanssilattioille

Levylautasten takana hilluvat saksofonistit ovat olleet musiikkivideoiden ja tanssilavojen peruskauraa niin kauan kuin vain muistan. Saksofonin ja rasvaisten klubibiittien yhteensovittaminen ei siis toden totta ole uusi keksintö – korkeintaan mauton!

Mutta mitä sitä peittelemään. Yhtälö on usein varsin tanssittava. Vai voitko muka kuunnella turkulaisen SÄXin meheviä elektrorenkutuksia liikkumatta? Saksofonistin ja DJ:n vuonna 2012 perustama SÄX käyttää vanhaa kaavaa erinomaisen toimivasti: nämä kappaleet on luotu tahmaisille tanssilattioille strobovalojen tuikkeeseen!

Toukokuussa jakeluun päässeen Broadcasting in Paris EP:n jälkeen SÄX on ladannut nettisivuilleen monta menevää raitaa ja vajaan tunnin pituisen mixtapen. Vastikään ilmestynyt Fever 108 on funkahtava diskotulitus, jossa voi kuulla niin ysärijumputusta kuin housepianoakin. Kaksi kuukautta vanhempi Pillowfights on äänimaailmaltaan pehmeämpi deep house -henkisine biitteineen.



Lisää kappaleita voi käydä väijymässä SÄXin Facebook-sivuilta. Kappaleita voi lunastaa tykkäystä vastaan.

Wizard of Loneliness

Viime aikoina blogissa on ollut harmillisen hiljaista. Syksyn aikana uutta ja tasokasta musiikkia on kuitenkin julkaistu roppakaupalla, vaikka kaikesta en ole ehtinytkään kirjoittaa. Hiljaisuuden vastapainoksi blogiin ilmestyykin joulukuun aikana massiivinen soittolista vuoden 2013 parhaista kappaleista.

Soittolistaa odotellessa käy kuuntelemassa The Squidsin, neljän losangelesilaisen retrogaragerokkarin, syyskuinen Wizard of Loneliness EP. Bändi soittaa aurinkoista ja rentoa rokkia mukavan säröisellä otteella, kuten kannestakin voi päätellä. EP:tä voi suositella esimerkiksi Allah-Lasin, The Generationalsin ja Hunx And His Punx -bändin ystäville. Jos kiinnostuit, niin käy lataamassa EP haluamallasi hinnalla tai vaikka ilmaiseksi Bandcampista.

Coasting EP ja rytmin riemu

Olen seurannut jo kaksi vuotta ohiolaisen kuvittajan ja muusikon Ted Feighanin projekteja. Monster Rallyn nimellä Feighan äänittää trooppisia biittejä, joita hän maustaa lukuisilla raivostuttavan hyväntuulisilla sämpläyksillä ja funkahtavilla melodioilla.

Ensimmäinen kunnon taidonnäyte tämän miehen kyvyistä oli vuonna 2011 valmistunut Coral Lp, joka koostuu kuudestatoista lyhyen eksoottisesta tunnelmapalasta.Viime vuonna alkanut yhteistyö toisen biitintekijän John Hastingin alias RUMTUMin kanssa poiki mainion MR & RT -levyn. Tänä vuonna Monster Rallyn ja RUMTUMin yhteistyö on jatkunut, ja biitit ovatkin uudella kuusiraitaisella Coasting EP:llä entistä vinksahtaneempia ja pulskempia. Potkua on haettu niin cumbian rytmeistä (Chicks), calypson kolkkeesta (Sumbay Hotel) kuin viheltävistä sähköuruista (Coasting).

Coasting EP on julkaistu levy-yhtiö Gold Robotin kautta kuten herrojen aikaisemmatkin tuotokset. Valitettavasti painos on jo lopussa, mutta onneksi levyn voi vielä hankkia digitaalisesti esimerkiksi Bandcampista. Mukana saa silloin myös kolme ylimääräistä kappaletta, joita ei fyysiseltä kiekolta löydy.

Parasta soulia juuri nyt

Jos olet seurannut kotimaisen The Soul Investigatorsin toimintaa, saatat muistaa Myron & E -lauluduon muutaman vuoden takaa. Myron Glasper ja Eric Cooke levyttivät suomalaisen soulpoppoon kanssa neljä funkahtavaa singleä (esimerkiksi kappaleet Cold Game ja It's A Shame) Timmionin toimesta.

Nyt materiaalia on kertynyt tarpeeksi kunnon albumia varten. Myron & E:n debyyttialbumi Broadway julkaistaan heinäkuun alussa kalifornialaisen Stones Throwin kautta. Vaikka Timmion onkin vaihtunut Stones Throwiin, on levyllä mukana monia tuttuja suomalaisia. Albumin tuottajana häärii Didier Selin, ja täyteläisen groovaavasta äänimaailmasta vastaa The Soul Investigators. Meriitit ovat siis kohdillaan.

Esimakua tästä albumista on tarjolla runsaasti. Toukokuun neljästoista päivä ilmestyi Los Angelesissa kuvattu tyylikäs mustavalkoinen musiikkivideo If I Gave You My Love. Biisin voi käydä myös lataamassa ennakkoon Stones Throwin nettisivuilta. Lisäksi kolme muuta raitaa ovat kuunneltavissa ja ostettavissa jo nyt iTunes Storesta. Riko siis säästöpossusi heti, sillä tänä vuonna ei retrosoul-diggareiden rahoja säästellä!

Sunsets and Clocks

Losangelesilaisen ihmemiehen Brian Allen Simonin eli Anenonin uusin EP Sunsets & Clocks on nyt kokonaisuudessaan kuunneltavissa Adhoc.fm-sivustolla. Viipyilevän kaunista elektronista musiikkia, taianomaisia rytmejä ja kaikuvia saksofonisointuja neljän kappaleen verran sisältävä levy on julkaistu miehen oman Non Projects -levy-yhtiön kautta, kuten Anenonin aikaisemmatkin levyt. Alla kuunneltavissa Sunsets & Clocks EP:n viileän hypnoottinen nimikkokappale, jonka voi ladata myös ilmaiseksi Anenonin Soundcloud-sivuilta.

Streets of Laredo

Streets of Laredo | Girlfriend (Official) from Streets of Laredo on Vimeo.

Streets of Laredo on Uudesta-Seelannista Jenkkeihin muuttanut bändi, joka soittaa hervottoman hyväntuulista folkpoppia. Äskettäin julkaistu single Girlfriend tempaa mukaansa riehakkaalla kitaranrämpytyksellään, hassuilla huudahduksillaan ja kilisevillä ja kolisevilla rytmeillään. Tässä kappaleessa on tehosoittoainesta!

Lataa Girlfriend ja tutustu bändin muihin tuotoksiin Soundcloudissa.

Riippumattomusiikkia

Ohiolaisen yhden miehen orkesteri Monster Rallyn Coral LP pääsi Funkata-blogin vuoden levyt -listaukseen. Nyt Monster Rally on lyönyt hynttyyt yhteen toisen biittinikkari Rumtumin kanssa, ja meno helmikuussa ilmestyneellä seitsemänraitaisella yhteislevytyksellä on villi. Kaksikko on virittäytynyt trooppiselle aaltopituudelle: hiostavia rytmejä säestävät Tarzan-huudot, eksoottiset soittimet ja aurinkoiset melodiat. Esimerkkinä mainittakoon tanssittava Tribes tai rentouttava Birds.

MR & RT -levy on napakka paketti, joka johdattaa kuulijan psykedeeliselle matkalle maailman ääriin. Levyn voi nyt ostaa haluamallaan hinnalla tai vaikka ilmaiseksi Bandcampista!

The Jazzment

Jos diggasit marraskuussa esittelemäni DJ Ezassculin paksuista biiteistä, pidät varmasti myös The Jazzmentista. Hollantilainen opiskelijaduo tekee neosoulia ja avaruussuhinaa sotkevaa tunnelmallista instrumentaalihiphoppia. Harmonisia biittejä kolmen levyllisen verran Bandcampissa!

35 kappaleen arvosta kultaa

Red Bull Music Academyn vuonna 2011 Madridin musiikkityöpajoissa syntyneet kappaleet ilmestyivät tänä iltana ilmaiseen jakeluun nettiin.

Laulavan energiajuomayhtiön kokoelmalla on 35 timanttista kappaletta aina raa'asta teknosta kokeilevaan chill out -fiilistelyyn, hyytävään dubsteppiin ja välkkyvään disco houseen! Lahjakkaita muusikoita ja tuottajia on kerätty maailman eri kolkista - Suomea levyllä edustaa Rime-yhtyeestä tuttu pehmeä-ääninen Sara Sayed kauniilla The Earth Got Round -kappaleella. Löytyy albumilta myös äskettäin esittelemäni Anenonin uusi kipale Aquiescence.

Hop hop, lataa jo Bandcampista!

Lauluja Mariellesta, Elenasta, Sofiasta ja Violetista

Tästä lauluyhtyeestä ei voi olla pitämättä. Philadelphialainen poikatrio Market East tekee melodisia ja harmonisia poplaulelmia Beach Boysin ja muiden 60-luvun poikabändien hengessä. Kappaleet ovat täynnä nostalgiaa, rakkauden ihanuutta, kauniita kitaramelodioita ja kotikutoisuutta. Kurt Cain-Walther, Max Perla ja Vincent John laulavat enkelimäisesti - tietysti tytöistä. Juuri ilmestyneen esikois-EP:n voi ladata ja kuunnella ilmaiseksi Bandcampissa.

Kitara, ääni ja bossa nova

Tässä pieni helmi vuodelta 2010. Kalifornialaiset laulaja-lauluntekijät Inara George (yhtyeestä The Bird and the Bee) ja Charlie Wadhams ovat tehneet kahden kappaleen yhteislevytyksen. Sen on julkaissut pieni losangelesilainen levymerkki Sargent Records Sargent Singles -levysarjassaan. Tämä hieno tekele on kaikkien vapaasti kuunneltavissa ja ladattavavissa Sargent Recordsin nettisivuilla.

Inara Georgen esittämä Q on ihastuttava hyvän mielen kitarakappale. En tiedä, onko se jazz-poppia vai bossa novaa, mutta upealta kuulostaa. Puhdasäänisen Charlie Wadhamsin letkeä Arranging My Life on taas yhtä aurinkoa ja riippumatossa loikoilua.

Melodista!

Inara George: Q

Kun reggaepipo ei kiristä

On bändejä, jotka kuulostavat hyvältä levyllä, mutta joiden luulet kuulostavan huonolta keikoilla ja bändejä, jotka kuulostavat hyviltä keikoilla, mutta joiden luulet kuulostavan huonolta levyllä. Sitten on brightonilainen Resonators, tuo ihana yhdeksänhenkinen dub-orkesteri.

Resonatorsin vuonna 2010 kauppohin pongahtanut omakustannelevy vakuutti kaiken maailman kriitikot ja samalla minutkin. Letkeässä reggaepaahdossa, samettisissa lauluosuuksissa (Fayen ja Kassian äänet sopivat yhteen kuin juusto ja näkkileipä), keinuvissa dub-rytmeissä ja leikkisissä puhallinsoittimissa on tunnelmaa.

Nyt olen vakuuttunut myös siitä, että Resonators on erinomaisessa livekunnossa. Siitä ensimmäinen todiste on joulukuussa päivänvalon nähnyt kolmiraitainen livelevy Live EP. Se on äänitetty Brightonin keikalla Englannista. EP:llä orkesteri irrottelee ja hulluttelee vapautuneesti ja kappaleissakin tuntuu olevan enemmän potkua ja tunnelmaa kuin loppuun asti viilatuissa albumiversioissa.



Toisena esimerkkinä toimikoon oheinen video Secret Garden Partysta, jossa bändi esiintyi viime vuonna. Todelliset pippalot, sanoisin.


Resonators @ Secret Garden Party 2011 from Alex Forster on Vimeo.

Joka tapauksessa livelevyn voi napata Bandcampista haluamallaan hinnalla tai vaikkapa ilmaiseksi. Reggae on parhaimmillaan livenä, väitän täältä läppärin äärestä.

Funkata valitsi vuoden 2011 parhaimmat levyt

Tässä ne nyt ovat. Funkata-blogin valitsemana vuoden 2011 kymmenen parhainta levyä. Ne eivät ole paremmuus- tai huonommuusjärjestyksessä vaan aivan sekaisin.

Hyviä ja kriittisiä kuunteluhetkiä!

Tom Waits: Bad as Me

Joulupukilla on selvästi hyvä musiikkimaku. Kuusen alta löytyi erikoisjulkaisu Bad as Me -albumista, joka sisälsi levyn, kolme ylimääräistä kappaletta ja valokuvakirjan. Edellisistä levyistä tuttu kattilanpaukuttelu ja Waits-körilään eläytyminen (korina) ovat tallella. Joukkoon mahtuu karheaa bluesia, pari herkempää kappaletta ja rokilla ja funkilla leikittelyäkin. Waitsin tarinankerrontakyvyt ovat tallella.

linkki: aikaisempi juttu Tom Waitsista

Bodies of Water: Twist Again

Retroja popiskelmiä, värikkäitä kertosäkeitä, kauniita laulelmia ja musikaalimeininkiä. Täydellistä!

linkki: Aikaisemmat jutut Bodies of Waterista

Still Corners: Creatures of an Hour

Sub Popin kultakimpale Still Corners soittaa sumuista ja varjoista indiepoppia tunnelmaltaan vahvalla esikoisalbumillaan. Creatures of An Hour ansaitsee vuoden levy -tittelin jo Cuckoo-kappaleen takia.

linkki: aikaisempi juttu Still Cornersista

Eläin: 2000 Deluxe

Eläin on joensuulainen nelihenkinen punkyhtye, joka meuhkaa, pitää hauskaa, kapinoi, ottaa kantaa ja, mikä tärkeintä, laulaa suomeksi. Sanoitukset ovat konstailemattomia ja provosoivia, eli juuri sellaisia kuin punkissa kuuluukin olla. Kokoomusnuoret ovat vampyyreita ja tyhmät mulkkuja. Vinkuvat kitarat, uho ja itäsuomalainen sanavalmius yhdistyvät uniikilla tavalla 2000 Deluxella. Antaa eläkeläisten heristellä sormia!

Monster Rally: Coral LP

Olen lämmennyt sitten huhtikuun yhdysvaltalaisen Ted Feighanin musiikkiprojekti Monster Rallylle. Kahden minuutin instrumentaalikappaleet maalaavat polttavan auringon kuuntelijan silmien eteen. Vanhoja äänitteitä leikaten ja liimaten tehdyllä levyllä liikutaan riemulomalla Rivieralla, nautitaan tulisista mauista ja eksoottisista äänistä, samoillaan hiostavassa viidakossa ja pulahdetaan lopuksi vilvoittavaan Karibianmereen. Halpaa nojatuolimatkailua - Coral LP:n kun voi ladata vieläkin ilmaiseksi Bandcampista.

linkki: aikaisempi juttu Monster Rallysta

Hugh Laurie: Let Them Talk

Uutta Dr. Housen tuotantokautta odotellessa vieroitusoireita voi lieventää kuuntelemalla tämän karismaattisen näyttelijän svengaavaa blues-levyä. Levy todistaa, että suunsoiton lisäksi Laurie osaa myös laulaa ja soittaa. Vanhat bluesklassikot ovat saaneet uudet, rouheat tulkinnat, joita on ilo kuunnella.

linkki: aikaisempi juttu Hugh Lauriesta

The Weeknd: House of Balloons

Torontolaisen Abel Tesfayen häröjä klubisaundeja, urbaania R'n'B:ta ja elektronista poppia yhdistelevä netistä ilmaiseksi ladattava mixtapesarja on niittänyt ansaitusti kehuja. Ensimmäiseen osaan tutustuttuani en ole jaksanut kuunnella muita - House of Balloons tarjoaa pureskeltavaa aivan tarpeeksi.

linkki: aikaisempi juttu The Weekndista

High Highs: High Highs

Viime vuonna ihastuttaneet neljä rauhallisen ilmavaa ja kaunista kitarakappaletta ilmestyivät vinyylinä. Vuoden ainoa levy, jonka kaikki kappaleet ovat täysosumia!

linkki: aikaisempi juttu High Highsista

Fungi Girls: Some Easy Magic

Juurevaa ja räkäistä sähkökitarajammailua, lo-fi -surinaa, high school –meininkiä, epäsiistejä tukkia, autoilla kaahailua, huonoa laulua, kaikuefektejä, paahteisia kesiä ja mahtavia rock-koukkuja. Osui ja upposi!

linkki: aikaisempi juttu Fungi Girlsista

The Dodos: No Color

The Dodosin juuret ovat akustisessa folkissa. Kun folkin lisäksi levylle heitetään mielenkiintoisia rytmisoittimia, ruutupaitaisia miehiä, säröisiä kitaroita, elementtejä progesta ja The New Pornographers -bändiläinen Neko Case kiljumaan mikkiin, malliesimerkki onnistuneesta indierocklevystä on valmis.

linkki: aikaisempi juttu The Dodosista

Pomolta lainattua

On kolme asiaa, joista en yleensä pidä: Bruce Springsteenista, tasaisesti puksuttavista biiteistä ja hunajaisista kymmenminuuttisista kappaleista (usein nimittäin neljä minuuttiakin on liikaa). Pehmeitä house- ja discorytmejä sekoittava The Dead Rose Music Company -pumppu on kuitenkin onnistunut kokoamaan näistä aineksista kelpo kappaleen, Bad Reprisen. Biisin vokaaliosuudet on lainattu Bruce Springsteenin "I'm on Fire" -kappaleesta, joka löytyy miehen ehkäpä kuuluisimmalta levytykseltä, Born in the U.S.A. -albumilta.

Bad Reprise sopii hyvin hiljaiseen ja rauhalliseen iltakuunteluun ja sen voi käydä poimimassa ilmaiseksi mp3-tiedostona The Dead Rose Music Companyn nettisivuilta.

Ehkä alan jopa pitää Brucesta hiljalleen.

Antonie van Leeuwenhoekista ja muista rantaleijonista

1600-luvulla eläneellä hollantilaisella tieteilijä Antonie van Leeuwenhoekilla ja barcelonalaisella Beach Beach -rockyhtyeellä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan mitään yhteistä. Leeuwenhoek keskittyi solubiologiaan ja Beach Beach taas keskittyy... riekkumiseen ja rockkukkoiluun. Huumorintajua ainakin yhtyeellä on: Beach Beach on nimennyt yhden kappaleistaan Leeuwenhoekin mukaan.

Kolmihenkinen yhtye luonnehtii musiikkiaan trooppiseksi punkiksi. Heleät ja päräyttävät kitarariffit, rumpujen intohimoinen hakkaaminen ja sinnepäin laulaminen hurmasivat ainakin minut hetkessä.

Beach Beachin Leeuwenhoek +3 -levyn voi ladata ilmaiseksi yhtyeen nettisivuilta. Ladatessa voi miettiä, tykkäsikö myös Leeuwenhoek rantaelämästä.

Muutakin kuin tinnitusta

New Jerseysta tuleva kaksihenkinen garagerockbändi Slow Animal on enemmän kuin satunnainen nettituttavuus tai ihan okei autotallibändi. Se on yksi suosikkiyhtyeistäni. Ja minä kerron miksi. Meluisat sähkökitarat, rosoiset kitarariffit ja vahvat bassot tarjoavat kuuntelijalle jotain muutakin kuin tinnituksen. Slow Animalia kuunnellessa voi vain ihastella taidolla rakennettua kaaosta, potkivia melodioita ja soittamisen vimmaa.

Slow Animal on laittanut koko tuotantonsa ilmaiseen jakeluun nettiin. Tämän vuoden aikana Slow Animal on julkaissut kaksi upouutta, loistavaa kappaletta. Toisesta kappaleesta, Heatwavesta, ilmestyi vuorokausi sitten mahtava kesäinen musiikkivideo.

Tehkää kuten minä ja ladatkaa rockin ilosanomaa ja tilatkaa TheFunSun-LP nettikaupasta!



Lataa ja kuuntele Heatwave ja Summer's Going to Hurt -kappaleet täältä ja Slow Animalin demolevy Bandcampista.

Unohda aivottomat räiskintäleffat, katso musiikkivideo

Is Tropicalin räiskyvää musiikkivideota katsellessa unohtaa aivan, että itse kappale on melko tylsä. Tai niin kuin Ylex:n nettisivuilla sanotaan: "friikkiä ja yhtä sekavaa kuin Kreikan talouspolitiikka tällä hetkellä."

The Greeks-kappaleen ja siitä tehdyn funkimman remix-version voi ladata Kitsunen nettisivuilta.

House of Balloons

Tästä tykkään sekä minä että rahakukkaroni. Nostan virtuaalipeukun The Weekndin House of Balloons -levylle, jonka voi ladata The Weekndin nettisivuilta aivan ilmaiseksi.

House of Balloons on 20-vuotiaan torontolaisen Abel Tesfayen debyyttituotos. The Weeknd tekee vähäeleistä ja tunnelmaltaan synkkää ja vahvaa R&B:ta (nyt ei puhuta Aretha Franklinin aikaisesta rhythm and bluesista). Äänimaailma on kaikuva ja ilmava, kappaleet etenevät verkkaisesti. Tiukat rytmit ja konemusiikista napatut bassot antavat musiikille kuitenkin tarvittavan napakkuuden. Abel Tesfayen ääni soljuu eteenpäin hillityn Autotune-efektin voimin. Sopivassa määrin käytettynä erilaiset äänisuodattimet voivat siis olla hyvästä. Utuista fiilistelymusiikkia on maustettu muun muassa Beach House -sampleilla.

Vaikka kappaleet saisivat olla tiiviimmässä muodossa, levy on vakuuttava kokonaisuus. The Weekndin nimi on levinnyt valtavaa vauhtia ilman mainoskoneiston apua. Abel Tesfayesta kuullaan vielä, toivottavasti toisen nettituotoksen merkeissä!

Kuuntele ja lataa House of Balloons täältä.

Autotallimeininkiä

Paahteinen kesä pääsi yllättämään minut yhtä hyvin kuin teksasilainen Fungi Girls.

Fungi Girlsin kappaleissa on vastustamatonta rock-groovea. Yhtye koostuu kolmesta juuri ja juuri täysi-ikäisestä pojasta. Nuoresta iästä huolimatta yhtye on parin viime vuoden aikana levyttänyt läjän singlejä hämmästyttävällä tahdilla ja tarmolla. Fungi Girls julkaisee heinäkuun aikana ensimmäisen pitkäsoittonsa, yksitoistaraitaisen "Some Easy Magic" -levyn. Parin singlen perusteella albumi on täynnä rentoa ja juurevaa rock-jammailua. Musiikki on ottanut vaikutteita raikkaasta surffi-rockista ja -popista, mikä piristää kuin jääpalakone piknikillä. Kesähitin aineksia omaavan "Velvet Daysin" voi ladata ilmaiseksi Bandcamp-palvelusta.

Tutkimus: Keski-ikäisten naisten päiväunien kohde pitää bluesista

Näyttelijä Hugh Lauriella on tapana ujuttaa rooleihinsa musiikkikohtauksia.
P.G Wodehousen hauskoihin kirjoihin perustuvassa "Kyllä Jeeves hoitaa" -sarjassa Laurie esittää 30-luvulla elävää tyhjäntoimittajaa, joka elelee sukulaistensa rahoilla. Kuhnuri-Wooster soittelee pianoa aikansa ratoksi ja harjoittelee huonoin tuloksin pasuunan soittoa. Omalaatuinen ja sarkastinen lääkäri House viettää taas yksinäisiä iltoja viskilasin ja pianon äärellä.

Tänä vuonna Hugh Laurie on päässyt soittamaan musiikkia ilman kahlitsevaa roolihahmoa. Hän on nauhoittanut levyllisen vanhoja bluesklassikkoja. "Let Them Talk" -levy julkaistiin Warnerin kustantamana toukokuun 11. päivä. Kappaleet on lainattu isoilta nimiltä, kuten Memphis Slimilta, Ray Charlesilta ja Blind Blakelta. Laurie laulaa ja soittaa pianoa, muusta pitää huolen taitava yhtye, jonka jäsenet ovat aiemmin soittaneet muun muassa Solomon Burken ja John Legendin leivissä.

Meno on peruskompiltaan verkkainen, kuten oikeaan bluesiin kuuluu (ehkä siksi en olekaan valtava amerikkalaisen juurimusiikin ystävä), mutta onneksi albumilta löytyy sellaisia teräviä rämpytyksiä kuin Lead Bellyn "You Don't Know My Mind" ja Robert Johnstonin "They're Red Hot". Levyllä vierailee nimekäs Walesin tiikeri, sir-tittelin saanut Tom Jones.

Viidentoista kappaleen lisäksi fyysiselle levylle on lisätty kolme bonusraitaa. Yhden niistä, "Guess I'm A Fool" -biisin voi ladata ilmaiseksi sähköpostiosoitetta vastaan oheisen lootan avulla.