Tässä ne nyt ovat. Funkata-blogin valitsemana vuoden 2011 kymmenen parhainta levyä. Ne eivät ole paremmuus- tai huonommuusjärjestyksessä vaan aivan sekaisin.
Hyviä ja kriittisiä kuunteluhetkiä!
Tom Waits: Bad as Me
Joulupukilla on selvästi hyvä musiikkimaku. Kuusen alta löytyi erikoisjulkaisu Bad as Me -albumista, joka sisälsi levyn, kolme ylimääräistä kappaletta ja valokuvakirjan. Edellisistä levyistä tuttu kattilanpaukuttelu ja Waits-körilään eläytyminen (korina) ovat tallella. Joukkoon mahtuu karheaa bluesia, pari herkempää kappaletta ja rokilla ja funkilla leikittelyäkin. Waitsin tarinankerrontakyvyt ovat tallella.
linkki: aikaisempi juttu
Tom Waitsista
Bodies of Water: Twist Again
Retroja popiskelmiä, värikkäitä kertosäkeitä, kauniita laulelmia ja musikaalimeininkiä. Täydellistä!
linkki: Aikaisemmat jutut
Bodies of Waterista
Still Corners: Creatures of an Hour
Sub Popin kultakimpale Still Corners soittaa sumuista ja varjoista indiepoppia tunnelmaltaan vahvalla esikoisalbumillaan. Creatures of An Hour ansaitsee vuoden levy -tittelin jo Cuckoo-kappaleen takia.
linkki: aikaisempi juttu
Still Cornersista
Eläin: 2000 Deluxe
Eläin on joensuulainen nelihenkinen punkyhtye, joka meuhkaa, pitää hauskaa, kapinoi, ottaa kantaa ja, mikä tärkeintä, laulaa suomeksi. Sanoitukset ovat konstailemattomia ja provosoivia, eli juuri sellaisia kuin punkissa kuuluukin olla. Kokoomusnuoret ovat vampyyreita ja tyhmät mulkkuja. Vinkuvat kitarat, uho ja itäsuomalainen sanavalmius yhdistyvät uniikilla tavalla 2000 Deluxella. Antaa eläkeläisten heristellä sormia!
Monster Rally: Coral LP
Olen lämmennyt sitten huhtikuun yhdysvaltalaisen Ted Feighanin musiikkiprojekti Monster Rallylle. Kahden minuutin instrumentaalikappaleet maalaavat polttavan auringon kuuntelijan silmien eteen. Vanhoja äänitteitä leikaten ja liimaten tehdyllä levyllä liikutaan riemulomalla Rivieralla, nautitaan tulisista mauista ja eksoottisista äänistä, samoillaan hiostavassa viidakossa ja pulahdetaan lopuksi vilvoittavaan Karibianmereen. Halpaa nojatuolimatkailua - Coral LP:n kun voi ladata vieläkin ilmaiseksi
Bandcampista.
linkki: aikaisempi juttu
Monster Rallysta
Hugh Laurie: Let Them Talk
Uutta Dr. Housen tuotantokautta odotellessa vieroitusoireita voi lieventää kuuntelemalla tämän karismaattisen näyttelijän svengaavaa blues-levyä. Levy todistaa, että suunsoiton lisäksi Laurie osaa myös laulaa ja soittaa. Vanhat bluesklassikot ovat saaneet uudet, rouheat tulkinnat, joita on ilo kuunnella.
linkki: aikaisempi juttu
Hugh Lauriesta
The Weeknd: House of Balloons
Torontolaisen Abel Tesfayen häröjä klubisaundeja, urbaania R'n'B:ta ja elektronista poppia yhdistelevä netistä ilmaiseksi ladattava mixtapesarja on niittänyt ansaitusti kehuja. Ensimmäiseen osaan tutustuttuani en ole jaksanut kuunnella muita - House of Balloons tarjoaa pureskeltavaa aivan tarpeeksi.
linkki: aikaisempi juttu
The Weekndista
High Highs: High Highs
Viime vuonna ihastuttaneet neljä rauhallisen ilmavaa ja kaunista kitarakappaletta ilmestyivät vinyylinä. Vuoden ainoa levy, jonka kaikki kappaleet ovat täysosumia!
linkki: aikaisempi juttu
High Highsista
Fungi Girls: Some Easy Magic
Juurevaa ja räkäistä sähkökitarajammailua, lo-fi -surinaa, high school –meininkiä, epäsiistejä tukkia, autoilla kaahailua, huonoa laulua, kaikuefektejä, paahteisia kesiä ja mahtavia rock-koukkuja. Osui ja upposi!
linkki: aikaisempi juttu
Fungi Girlsista
The Dodos: No Color
The Dodosin juuret ovat akustisessa folkissa. Kun folkin lisäksi levylle heitetään mielenkiintoisia rytmisoittimia, ruutupaitaisia miehiä, säröisiä kitaroita, elementtejä progesta ja The New Pornographers -bändiläinen Neko Case kiljumaan mikkiin, malliesimerkki onnistuneesta indierocklevystä on valmis.
linkki: aikaisempi juttu
The Dodosista
