tiistai 23. helmikuuta 2010

Akustista tunnelmointia lumimyräkän keskelle


Mikä on kivempaa, kuin kuunnella tummaa tunnelmapoppia ja vahvoja biittejä yhdistelevää The XX:ää hiihtolomalla?

No tietysti Simon ja Garfunkelin kuunteleminen varjoisessa huoneessa samalla kun katselee ikkunasta valtavaa lumimyräkkää.

Simon & Garfunkel on sellainen kaksikko, jonka jokaisen pitäisi tietää. He ovat loistava osoitus siitä, että hyvän musiikin tekemiseen ei tarvita muuta kuin akustinen kitara ja kaunis lauluääni. Ei turhaa kikkailua, ei valtavia taustabändejä...

Simon & Garfunkelin parasta antia ovat melankoliset klassikot, kuten ”mrs. Robinson”. Se on sellainen biisi, joka pitää kuunnella yhä uudelleen, uudelleen ja kovemmalla.

Koska Simon & Garfunkel levyttivät jo 60-luvulla, he ovat olleet valtava suunnannäyttäjä monille muille folkkokoonpanoille. Duo lopetti kuitenkin toimintansa jo 70-luvun alussa, mutta sen jälkeen he ovat julkaisseet useita kokoelmalevyjä sekä esiintyneet livekeikoilla.
Parasta kuitenkin heidän musiikissaan on se, että sitä voi kuunnella vielä 2000-luvullakin. Aivan pokkana.

9 kommenttia:

  1. Tosi upeaa et olet poiminut Simonin ja Garfunkelin ja kuunnellu kuinka hyvin ne soi aina vaan. Monissa kappaleissa on hienon melodian lisäksi omanlaista jännää kehittelyä tai isommankin tarinan kaarta, ne ei etene ihan tavallisimman obladii-obladaan mukaan ja siksi niihin ei noin vaan kyllästy. Ja "Bridge over troubled water" tekee sielulle tosi hyvää kaiken kyynisyyden keskellä! Sitä paitsi ne kappaleet ovat Paul Simonin omia melkein jokainen.Hyviä löytöjä sulla taas, jatka samaan tyyliin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kommentista! Vielä kun saan Simon ja Garfunkelin vinyylin käsiini cd:n lisäksi, niin kuvaa laitan blogiin...

    VastaaPoista
  3. S & G on ihanuutta! Mrs. Robinson ei kyllä mielestäni yllä parhaimpien biisien top kymppiin edes. Ainakin tällä hetkellä suosikkejani ovat He Was My Brother, The Sparrow, Wednesday Morning 3 a.m., Bleecker Street, Kathy's Song...

    VastaaPoista
  4. Vihaan vinyylejä ne rikkoutuu heti :(.

    VastaaPoista
  5. Minusta vinyylit ovat oikeastaan tietyllä tavalla mukavampia kuin cd:t. (Vinyylit ovat ainakin kauniimman näköisiä ja niitä on hauskempi pitää kädessä.) Ja meneväthän tavalliset cd:tkin helposti rikki...

    VastaaPoista
  6. Molemmissa on kyllä puolensa. Nythän taas vinyylit ovat tulleet takaisin muotiin ja monet yhtyeet levyttävätkin nyt pelkästään vinyylille. Uusi buumi on myös vinyylien mukana tuleva latauskoodi, jonka avulla musan voi ladata vaikka mp3-soittimeenkin. Mutta fakta kuitenkin on, että cd:eihin musaa vain mahtuu paljon enemmän.

    VastaaPoista
  7. No on vinyylit kivoi, ne on hienompii kun jotkut
    CD:T

    VastaaPoista
  8. Muistan ostaneeni ensimmäisen Simon&Garfunkelin albumin vinyylinä, vaikka minulla ei tuolloin ollut muuta kuin kasettisoitin. Mutku eteen sattui ja pakko oli saada!!! En ole vieläkään sitä koskaan kuunnellut, sillä LP-soitinta en koskaan tullut hankkineeksi, mutta hankin kuitenkin saman albumin myöhemmin cd:nä.

    VastaaPoista
  9. Hauska tarina! Monesti kirppareilla käydessäni bongaan hienoja LP-levyjä, jotka olisivat ostamisen arvoisia jo pelkän ulkoasunsa puolesta. Valitettavasti minulla ei ole omaa vinyylisoitinta, joten niiden ostaminen jää vähemmälle...

    VastaaPoista