tiistai 4. tammikuuta 2011

Puolestapuhuja kitarasoolojen tarpeellisuudelle



Kuusen alta löytyi miellyttävä paketti, nimittäin yksi maailman parhaimmista livealbumeista! Levy meni jo aattona tehosoittoon ja siitä asti albumi on viihtynyt stereoissa joka päivä, jopa uuden vuoden aaton iltana.

Neil Youngin & Crazy Horsen livetaltiointi Fillmoresta vuodelta 1970 on upeaa kuultavaa. Levy on ajalta ennen nuupahtanutta Harvest-albumia, jota minun mielestäni turhaan pidetään Youngin tuotannon kulmakivenä. Suhteellisen nuori Neil Young ja villit Crazy Horsen pojat irroittelevat täysillä. Tällä livelevyllä kuuluu soittajien riemu (joka ei minusta kuulu Harvest-albumilla). Viiden minuutin kitarasoolot ovat fantastisia! Kuulostaa aivan siltä, että kitarat leikittelevät kuulijan kanssa, niin helposti ja kevyesti ne soivat. Jos joku on ajatellut, että riffisooloilut ovat rockissa tylsiä ja turhia, hän saa heittää väitteen roskakoriin tämän levyn kuullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti