I Think You've Got Your Fools Mixed Up

Kokosin viime lokakuussa Spotifyhyn soittolistan vanhoista soul- ja rhythm and blues -suosikeistani. Louisianalainen soulkonkari Brenton Wood pääsi listalle upealla Gimme Little Sign -kappaleellaan, mutta tämä pehmeä-ääninen laulajanero ansaitsee enemmän tunnustusta tässä blogissa. Vuonna 1967 julkaistun Gimme Little Sign -singlen B-puolelta löytyy nimittäin Brenton Woodin paras kappale: kahden minuutin timantti I Think You've Got Your Fools Mixed Up. Kuuntele ja ihastu.

Charmikasta soulia Australiasta

Löysin sattumalta hienosta Soul Sides -blogista Cookin’ On 3 Burners -poppoon. Tämä mainio aussibändi esittää tyylipuhdasta soulia ja funkkia charmikkaasti ja tunteella, ja yhtye teki minuun jo heti ensimmäisellä kuuntelukerralla suuren vaikutuksen. Ujeltavia sähköurkuja soittaa Jake Mason, kitaraa Lance Ferguson ja rumpuja Ivan Khatchoyan. This Girl -kappaleen laulusolistina kuullaan taitavaa Kylie Auldistia, joka tunnetaan esimerkiksi The Bamboos -bändistä.

Lauantain remiksit

Claremont 56 on lontoolaisen Paul "Mudd" Murphyn pyörittämä levymerkki, joka keskittyy tuoreen elektronisen musiikin ja huolella tuotettujen remiksien ja uudelleenversiointien julkaisemiseen. Yksi viime vuoden parhaimmista elektronisista tuotoksista on väännös legendaarisen Holger Czukayn aiemmin julkaisemattomasta kappaleesta La Premiere. Futuristinen Mudd’s Ode To Phreek Mix flirttailee kiehtovasti deep house -vaikutteiden kanssa. Kuuntele kappale Claremont 56 -yhtiön Soundcloud-sivuilta eli täältä.

Tässä blogissa olen myös monesti ylistänyt losangelesilaista bändiä Bodies of Wateria. Paul Murphy on tehnyt Bodies of Waterin Open Rhythms -kappaleesta uskomattoman leppoisan remiksin, ja suosittelen tutustumaan siihenkin, esimerkiksi täällä.

Never Too Much

Viime aikoina olen keskittynyt eritoten sielukkaiden soul- ja funk-levyjen keräilyyn - tai ainakin kirjaston soul-osaston tutkimiseen. Yksi uusista suosikeistani on kymmeniä miljoonia levyjä myynyt newyorkilainen kasarisoultähti Luther Vandross. Laulajakeikarin debyyttialbumi Never Too Much ilmestyi vuonna 1981. Seuraavana vuonna Vandross palkittiin Grammylla parhaimmasta R&B-esityksestä, ja hänet valittiin myös vuoden parhaimmaksi uudeksi artistiksi - ja aivan syystä.

Esikoisalbumin nimikkokappale Never Too Much on armoton hitti, jonka vahvasta kertosäkeestä, hunajaisista viulutaustoista ja hauskoista funk-kitaroista on helppo tykätä. 80-luvun alun katumuotia, aikansa huippumodernia studiotekniikkaa ja ghettoblastereita esittelevä musiikkivideokin on katsomisen arvoinen.