Lauantain remiksit

Claremont 56 on lontoolaisen Paul "Mudd" Murphyn pyörittämä levymerkki, joka keskittyy tuoreen elektronisen musiikin ja huolella tuotettujen remiksien ja uudelleenversiointien julkaisemiseen. Yksi viime vuoden parhaimmista elektronisista tuotoksista on väännös legendaarisen Holger Czukayn aiemmin julkaisemattomasta kappaleesta La Premiere. Futuristinen Mudd’s Ode To Phreek Mix flirttailee kiehtovasti deep house -vaikutteiden kanssa. Kuuntele kappale Claremont 56 -yhtiön Soundcloud-sivuilta eli täältä.

Tässä blogissa olen myös monesti ylistänyt losangelesilaista bändiä Bodies of Wateria. Paul Murphy on tehnyt Bodies of Waterin Open Rhythms -kappaleesta uskomattoman leppoisan remiksin, ja suosittelen tutustumaan siihenkin, esimerkiksi täällä.

Funkata valitsi vuoden 2011 parhaimmat levyt

Tässä ne nyt ovat. Funkata-blogin valitsemana vuoden 2011 kymmenen parhainta levyä. Ne eivät ole paremmuus- tai huonommuusjärjestyksessä vaan aivan sekaisin.

Hyviä ja kriittisiä kuunteluhetkiä!

Tom Waits: Bad as Me

Joulupukilla on selvästi hyvä musiikkimaku. Kuusen alta löytyi erikoisjulkaisu Bad as Me -albumista, joka sisälsi levyn, kolme ylimääräistä kappaletta ja valokuvakirjan. Edellisistä levyistä tuttu kattilanpaukuttelu ja Waits-körilään eläytyminen (korina) ovat tallella. Joukkoon mahtuu karheaa bluesia, pari herkempää kappaletta ja rokilla ja funkilla leikittelyäkin. Waitsin tarinankerrontakyvyt ovat tallella.

linkki: aikaisempi juttu Tom Waitsista

Bodies of Water: Twist Again

Retroja popiskelmiä, värikkäitä kertosäkeitä, kauniita laulelmia ja musikaalimeininkiä. Täydellistä!

linkki: Aikaisemmat jutut Bodies of Waterista

Still Corners: Creatures of an Hour

Sub Popin kultakimpale Still Corners soittaa sumuista ja varjoista indiepoppia tunnelmaltaan vahvalla esikoisalbumillaan. Creatures of An Hour ansaitsee vuoden levy -tittelin jo Cuckoo-kappaleen takia.

linkki: aikaisempi juttu Still Cornersista

Eläin: 2000 Deluxe

Eläin on joensuulainen nelihenkinen punkyhtye, joka meuhkaa, pitää hauskaa, kapinoi, ottaa kantaa ja, mikä tärkeintä, laulaa suomeksi. Sanoitukset ovat konstailemattomia ja provosoivia, eli juuri sellaisia kuin punkissa kuuluukin olla. Kokoomusnuoret ovat vampyyreita ja tyhmät mulkkuja. Vinkuvat kitarat, uho ja itäsuomalainen sanavalmius yhdistyvät uniikilla tavalla 2000 Deluxella. Antaa eläkeläisten heristellä sormia!

Monster Rally: Coral LP

Olen lämmennyt sitten huhtikuun yhdysvaltalaisen Ted Feighanin musiikkiprojekti Monster Rallylle. Kahden minuutin instrumentaalikappaleet maalaavat polttavan auringon kuuntelijan silmien eteen. Vanhoja äänitteitä leikaten ja liimaten tehdyllä levyllä liikutaan riemulomalla Rivieralla, nautitaan tulisista mauista ja eksoottisista äänistä, samoillaan hiostavassa viidakossa ja pulahdetaan lopuksi vilvoittavaan Karibianmereen. Halpaa nojatuolimatkailua - Coral LP:n kun voi ladata vieläkin ilmaiseksi Bandcampista.

linkki: aikaisempi juttu Monster Rallysta

Hugh Laurie: Let Them Talk

Uutta Dr. Housen tuotantokautta odotellessa vieroitusoireita voi lieventää kuuntelemalla tämän karismaattisen näyttelijän svengaavaa blues-levyä. Levy todistaa, että suunsoiton lisäksi Laurie osaa myös laulaa ja soittaa. Vanhat bluesklassikot ovat saaneet uudet, rouheat tulkinnat, joita on ilo kuunnella.

linkki: aikaisempi juttu Hugh Lauriesta

The Weeknd: House of Balloons

Torontolaisen Abel Tesfayen häröjä klubisaundeja, urbaania R'n'B:ta ja elektronista poppia yhdistelevä netistä ilmaiseksi ladattava mixtapesarja on niittänyt ansaitusti kehuja. Ensimmäiseen osaan tutustuttuani en ole jaksanut kuunnella muita - House of Balloons tarjoaa pureskeltavaa aivan tarpeeksi.

linkki: aikaisempi juttu The Weekndista

High Highs: High Highs

Viime vuonna ihastuttaneet neljä rauhallisen ilmavaa ja kaunista kitarakappaletta ilmestyivät vinyylinä. Vuoden ainoa levy, jonka kaikki kappaleet ovat täysosumia!

linkki: aikaisempi juttu High Highsista

Fungi Girls: Some Easy Magic

Juurevaa ja räkäistä sähkökitarajammailua, lo-fi -surinaa, high school –meininkiä, epäsiistejä tukkia, autoilla kaahailua, huonoa laulua, kaikuefektejä, paahteisia kesiä ja mahtavia rock-koukkuja. Osui ja upposi!

linkki: aikaisempi juttu Fungi Girlsista

The Dodos: No Color

The Dodosin juuret ovat akustisessa folkissa. Kun folkin lisäksi levylle heitetään mielenkiintoisia rytmisoittimia, ruutupaitaisia miehiä, säröisiä kitaroita, elementtejä progesta ja The New Pornographers -bändiläinen Neko Case kiljumaan mikkiin, malliesimerkki onnistuneesta indierocklevystä on valmis.

linkki: aikaisempi juttu The Dodosista

Twist Again

Tarkoituksenani oli kirjoittaa jo heinäkuun puolella, kuinka ihanaa on palata kotiin mökiltä, kun Helsingissä odottaa kalifornialaisen Bodies of Waterin uusin levy. Pahaksi onneksi Amerikasta tuleva levylähetys jumiutui kahden mantereen välille, ja levy rantautui Helsinkiin puolentoista kuukauden odottelun jälkeen.

Heinä- ja elokuun aikana ehdin soitella levykauppaan parikin kertaa. ”Ai, sä oot se Bodies of Water –tyyppi, yritä kestää vielä pari päivää”, levykauppias totesi kyllästyneenä.

Mutta odottaminen kannatti. Bodies of Waterin kolmas albumi vakuuttaa jo ensimmäisen kappaleen aikana.

Bodies of Waterin pään muodostaa sympaattinen aviopari Meredith ja David Metcalf. Pariskunta tasapainottaa kappaleita hienosti. Meredith Metcalfin heleä ääni ja David Metcalfin tumma laulanta sopivat yksiin – vetovoimaa riittää. Tämän todistaa jo parin yhdessä laulama popralli Mary, Don't You Weep. Yhtyeen tähdeksi nousee kuitenkin ehdottomasti Meredith. Hän laulaa levyn parhaimmat kappaleet, höyhenenkevyen Tripletsin (joka loppuu aivan liian aikaisin) ja samettisen vetävän ja sielukkaan Open Rhythms’n. Jo näiden vetojen takia Twist Again on kuuntelemisen arvoinen.

Metcalfit ovat olleet hereillä musiikintunneilla. Bodies of Water ottaa mallia 60-luvun musiikista, folkista ja vanhasta rockista. Yhtye tuo uusvanhoja tuulia indierockin saralle.

Komeat torvet, haikeat viulut ja sielukkaat sähkökitarat takaavat, ettei meno vesity 36 minuutin aikana. Omaa visiota riittää. Levyltä löytyy kauniita popkappaleita, toisaalta rutkasti svengiä ja vauhtia kuin vanhoista musikaaleista konsanaan.

Näin sen pitäisi mennä jokaisen levyn kohdalla.

Kuuntele Twist Again kokonaisuudessaan Bodies of Waterin nettisivuilta ja lue vanha kirjoitukseni yhtyeestä.

Odottamisen arvoinen

Päivän soundtrack toimii erityisesti nostalgianjanoisille.

The Seekers tuli tunnetuksi 60-luvulla kauniista moniäänisistä folk- ja gospelkappaleistansa. Hippiajan loistossa paistatellut The Mamas & The Papas muistetaan edelleen helmistä, kuten "California Dreamin' ". Bodies of Water ottaa näistä nimistä mallia. Yhtye ei ole kuitenkaan pelkkä näköispainos tai persoonaton kopio maatuvista yhtyeistä.Bändi soittaa kaunista ja kuulasta popmusiikkia, jota on maustettu reilusti folkilla, pop-psykedelialla ja samettisella laululla.

Bodies of Water: Open Rhythms



Yhtyeen sielun muodostaa nuori aviopari David ja Meredith Metcalf. Bodies of Water on julkaissut aiemmin kaksi levyä ja uusin, "Twist Again" julkaistaan 21.kesäkuuta. Soittimien kirjo on laaja tässä bändissä ja se viehättääkin eniten.

Ja hitto vieköön, odotan tuota levyä valtavasti! "Triplets" on napakka esimerkki, miksi levy on odottamisen arvoinen!

Bodies of Water: Triplets