lauantai 10. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 artistit, joista en halua kuulla enää yhtään mitään

Ennen Funkata-blogin perinteistä vuoden parhaimpien levyjen listausta on hyvä miettiä vuoden 2011 musiikillisen ahdistuksen aiheuttaneita artisteja. Siis niitä tyyppejä, joiden levyistä sanotaan, että ne aukenevat hitaasti ja vaativat aikaa ja joille olet antanut aikaa, mutta ne saavat sinut vain ärsyyntymään ja miettimään, mikä muissa on vikana kun kuuntelevat tälläistä ja sen jälkeen mikä itsessään on vikana kun yrittää kuunnella tällaista ja aivan lopuksi heittämään levyllä sorsia ja sen jälkeen harmittelemaan, että sorsat saivat itselleen niin kalliin levyn, helvetti.

Bon Iver

Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Justin Vernon eli Bon Iver on synnyttänyt ”meidän blogilla on isompi kuin teidän” –ilmiön. Bloggaajat kilpailevat siitä, kuka keksii osuvimman ja suurimman vertauksen miekkosen toiselle levylle. Emotionaalisuus, herkkyys ja Rakkaus (isolla ärrällä) ovat olleet suosittuja termejä Iverista puhuttaessa. Olipa joku jopa keksinyt kutsua levyä onnen anthemiksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Minulle Bon Iverista tulee mieleen piipittävä hiiri, joka piiloutuu massiivisten sovitusten taakse. Mutta mikä minä olen arvostelemaan, sillä Bon Iver tekee aikuisten musiikkia, kuten eräs radiotoimittaja aamulähetyksessään ylpeänä kertoi.

James Blake

Listasta ei sovi unohtaa James Blakea, visionääriä, joka nauhoitti kotistudiossaan levyllisen futuristista mölinää Garagebandilla (tosin iPhone olisi ollut muodikkaampi)! Sitä kutsutaan kai dubstepiksi ja sana kuulostaa minusta oikein hienolta. Varsinkin jos käyttää vielä sanoja kokeellinen ja sielukas ja laittaa ne pötköön ”kokeellista ja sielukasta dubsteppia” (tähän pystyvät vain verbaalisesti lahjakkaat ja itseään ilmaisevat nuoret), niin itsekin vakuuttuu siitä, että James Blake on oikein sielukas ja kokeellinen ja freesi.

Jos dubsteppia tekevä mies saa aikaan trendin, että miehet heiluttelevat päätään sinisessä valossa ja laittavat siitä kuvia nettiin, voidaan jo puhua artistista.

Bon Iver vai James Blake

Suomalaisen Nuorgamin haastattelussa James Blake sanoi, että Bon Iver on maailman tärkein muusikko 2011. Musiikinkuuntelijoiden keskuudessa huomautus herätti suunnatonta levottomuutta ja synnytti jyrkkiä koulukuntia. Eikö James Blake ollutkaan se tärkein? Vai Bon Iver? Bon vai James? Vai molemmat?

Bon Iver ja James Blake

Juuri kun ihmiset olivat musertua tämän muna vai kana –kysymyksen alle, tapahtui ihme! Iver ja Blake nauhoittivat yhteiskappaleen, Fall Creek Boys Choirin. Se on emotionaalista dubsteppia, luulisin. Trenditietoiset lyyhistyivät näyttöpäätteiden ääreen itku kurkussa ja rämpyttivät tykkää-nappia ja myös Pitchfork meinasi kaatua. Ja yhtäkkiä tuhannet vauvatytöt ja -pojat saivat nimekseen Bon tai James tai parhaimmassa tapauksessa Jones.

Ja minä sain päänsäryn tuplana.

11 kommenttia:

  1. Ha! En ole koskaan kuullut kumpaakaan artistia, mutta nauroin jutullesi ääneen. Mahtavaa. Onnittelut syntymäpäivästä!

    S

    VastaaPoista
  2. Toivotus tulee vähän myöhässä, mutta hyväksytään tämän kerran! Siitä vaan Bon Iveria ja Blakea kuuntelemaan...

    VastaaPoista
  3. Kuuntelinkin tuon mainitsemasi kappaleen. Tai noin minuutin siitä. Voi hyvä tavaton...

    VastaaPoista
  4. Kirjoitit Bonista ja Jamesista, Jonesista, niin hauskasti että tekisi mieli olla samaa mieltä! Hysteerinen nauru ei ota loppuakseen vaikka räkä on jo poskella..
    No, Bon Iver on loistava (en heitä tähän mitään verbaalisesti lahjakkaita tunnesanoja), mutta Woods -kappale menee juurikin metsään ja Joneseiden kappale on juurikin samaa huttua.
    Miksi en ymmärrä James Blakea? Mielestäni mies on yksiselitteisen huono, enkä osaa yrittääkään tykätä koska myöskin vihaan näitä tekotaiteellisia hitaasti avautuvia ja vaikeasti ymmärrettäviä paskoja.

    VastaaPoista
  5. Hauska kuulla, että jollakin muullakin ihmisellä on ongelmia Blaken kanssa! Mun on ainakin mahdotonta saada minkäänlaista otetta kyseisen miekkosen epämääräisestä ja sekavasta sopasta.

    Ja vaikka yritän kaikin keinoin välttää nimittämästä asioita tekotaiteellisiksi, niin James Blaken kohdalla termi on täydellinen. Levystä paistaa vahva yliyrittäminen!

    VastaaPoista
  6. Kumpaakaan kuulematta vahva komppi kirjoituksellesi!

    VastaaPoista
  7. Hear hear! Bon Iver on varmasti yksi tämän vuosikymmenen yliarvostetuimpia artisteja. Se laulutyyli on niin... no, ei vaan sovi mun korville. Todella vaikea saada siitä kiinni.

    James Blakesta olin alkuun samaa mieltä, mutta nyt koko levyn kuultuani olen hieman lämmennyt sille. Soundit on todella miellyttävät, mutta ongelma on siinä, että biisejä Blake ei osaa (ainakaan vielä kirjoittaa). Juuri siksi levyn kohokohdaksi nousee niin selvästi Feist-cover Limit To Your Love. Tällä tasolla James Blake on enemmän smoothia taustatapettia, mutta jos se oppisi kirjoittamaan lauluja, se voisi olla ihan kova tekijä jatkossa.

    VastaaPoista
  8. Hemmetin hienoa tekstiä. Kerrassaan upea blogi sulla.

    VastaaPoista