Todellista punkkia

Kotimainen punk on ollut paljon esillä tänä vuonna. Kuitenkin punkkokoelmilta on unohdettu ehkä Suomen legendaarisin punkbändi, nimittäin Sig! Kokoonpano muistetaan ehkä parhaiten riipaisevasta klassikostaan "Vuosisadan rakkaustarina", vaikka bändin tuotannosta löytyy paljon myös muita hienoja helmiä.

Sigiä kuunnellessa alkaa miettimään ovelia sanoituksia, joista "Ludvig van Beethoven" on paras esimerkki. Onko laulajalla pilkettä silmäkulmassa? "Ludvig van Beethoven" täyttää kaikki punkin vaatimukset: on säksättävä kitara, syntikka huutaa ja rummutkin lyövät kuin viimeistä päivää. Ja laulaja irroittelee.

"Ludvig van Beethoven" ei ole ainoa kappale, jossa on viittauksia klassiseen musiikkiin. "Tiina menee naimisiin" loppuu sähköurkusooloon, joka kuulostaa epäilyttävästi Mendelssohnin "Häämarssilta".

Sig kannattaa tsekata ja syyksi riittää myös se, että hän on levyttänyt legendaariselle Love Recordsille. Ja vaikka Sigin laulaja Matti Inkinen kuoli ikävästi pari vuotta sitten, hänen musiikkinsa toimii edelleen!

Radiollakin on tunteet

Jos radiokanava ei sulaudu siihen harmaaseen, yllätyksettömään listahittimassaan, kanava on yleensä kaikkitietävien musiikkisnobien valtaama.

Kun vietin kaksi viikkoa Itä-Suomessa ilman nettiä ja televisiota, radiota tuli kuunneltua paljon. Aikani surffailtuani radiotaajuuksilla löysin piristävän radioaseman, radio Oifm:n. Se on vapaaehtoisvoimin toimiva joensuulainen kanava, joka koostuu parin tunnin erikoisohjelmista.

Valitettavasti kanava kuului hyvin vain autoradiossa, joten kuuntelu oli hieman vaikeaa. Oifm oli minulle kuitenkin jo tuttu kanava, koska sitä olin kuunnellut netin kautta pitkin talvea. Ohjelmasuosikikseni on noussut kaksituntinen spektaakkeli Etsivätoimisto Arska & Arska, joka yhdistelee erikoisesti musiikkia ja outoa harrastelijafilosofointia ja pätemistä. Etsivätoimiston ihmeellinen mainos kannattaa kuunnella täältä.

Kanavalla on oma ohjelma niin dubstepille, soulillekin ja jopa ralliautoilulle. Ja pakkohan kanavan on olla hyvä, kun se haastaa jopa Ari Peltosen Levyvihaamon muodossa!

Hän haluaa huussin

Vaikkei Suomessa osata tehdä vielä kovin katu-uskottavaa reggaeta, yritystä on. Suomen reggaeskenen tämänhetkinen johtaja Jukka Poika jakaa mielipiteet jyrkästi: joko pitää tai vihaa. Kyllähän Jukka Poika kuulostaa melko koomiselta veisatessaan sodasta ja suomalaisuudesta liikuttavan innoissaan. Hymyn huulille nostaa myös miehen mongerrukset, joita löytyy melkeinpä joka kappaleen introsta. Mutta onhan Jukka aika symppis.

Viime aikoina reggaenkuunteluni on rajoittunut konkari Damian Marleyhyn. Hänen ässäkorttinsa ”Welcome to the Jamrock” on tiukkaa sanailua ja teräviä biittejä, mutta mielestäni herran parhaimmistoon kuuluvat kuitenkin ”As We Enterin” kaltaiset biisit, joissa mukana muuten Nas. Kappaleiden taustat ovat letkeän nerokkaat ja rytmikin melkein kiihtyy vauhdissa.

Vaikka Jukka Poika ja Damian Marley painivat aivan eri sarjassa genren vastakkaisilla puolilla, Jukka Poika on kuitenkin se kesäartisti. Kesäloman alkaessa mieleeni tulee ”Äänipää”-albumin raita ”Hän haluaa huussin”. Sanoitus on osuva ja Jukka Pojankin ääni soljuu mukavan rennosti.

Funkata-blogi lähtee nyt kesälomalle ja palaa myöhemmin asiaan hyvin levänneenä. Peace!