tiistai 6. marraskuuta 2012

Orquesta Buena Vista Social Club ja Omara Portuondo @ Finlandia-talo 5.11.


Sopivassa määrin hulluttelua, vuosien tuomaa charmia ja rautaista osaamista. Niistä on letkeän legendaarinen Buena Vista Social Club tehty. Kitaristi Ry Cooder kokosi kuubalaisia rytmejä levittävän musiikkipoppoon 90-luvun loppupuolella, ja maailmanmaineen orkesteri saavutti viimeistään Wim Wendersin elokuvan myötä vuonna 1999.

Suomessa viime vuosina tiuhaan esiintynyt muusikkojoukko konsertoi nyt marraskuussa Turussa, Tampereella, Lahdessa ja Helsingissä. Suomen-kiertue huipentui maanantaina täpötäydessä Finlandia-talossa.

Vaikka jäsenistö on ehtinyt vaihtua vuosien kuluessa, on Buena Vista Social Club säilyttänyt autenttisuutensa. Pasunistitaituri Jesús Ramosin isännöimänä lattarisävelet raikasivat komeasti, ja soittajat saivat esitellä taitojaan tasapuolisesti. Erityisesti lavalla loisti uskomattomiin sooloihin yltänyt nuoren polven pianisti Rolando Luna. Veteraanitrumpetisti Manuel Mirabal taas osoitti kiistattoman taituruutensa.

Kuuban keikareiden leikkisä sanailu ja uskomattoman rento esiintyminen takasivat, että yleisöllä riitti seurattavaa ja ettei soitosta tullut liian ryppyotsaista. Ramosin lisäksi tyylipuhtaasta laulusta vastasivat Carlos Calunga ja täysannoksen naiskauneutta lavalle tuonut Idania Valdés. Illan todellinen laulajatähti kiipesi lavalle kuitenkin myöhemmin.

Omara Portuondo on vieraillut Suomessa jo 70-luvulla. Vaikka 82-vuotiaan laulajalegendan kulku oli jo hieman vaivalloista, oli ääni yhtä mahtava kuin ennenkin ja esiintyminen valovoimaista. Yleisö taputti syystä seisaaltaan.

Salsarytmejä on vaikea vastustaa, loppuunmyydyssä Finlandia-talossa huomattiin.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Fatoumata Diawara @ Savoy 1.11.


Malilaisella Fatoumata Diawaralla oli vaikea tehtävä: saada väsyneen suomalaisyleisön pyllyt pyörimään.

Viime vuonna ilmestynyt bambarankielinen esikoislevy Fatou on nostanut 30-vuotiaan laulajattaren maailmanmusiikkilistojen kärkeen. Diawara on onnistunut luomaan toimivan reseptin yhdistelemällä lämpimiä ja paikoin tujakoitakin malilaisia rytmejä mantramaisiin melodioihin, yhteiskunnallisiin sanoituksiin ja vaikuttavaan laulantaan.

Hitusen yksitoikkoisesti alkanut konsertti pääsi kunnolla vauhtiin, kun kitaraa soittaneen Diawaran seuraksi lavalle nousi railakas kvartetti. Kitaristi Martin Grenierin svengaava riffittely ja Jean-Baptiste Ekoue Gbadoen ilmiömäisen antaumuksellinen rumpujen paukuttaminen toivat kappaleisiin vipinää ja funkkia, ja saivat miespuoliset kuuntelijat nyökyttelemään hyväksyvästi.

Diawara maanitteli sinnikkäästi jäykkää suomalaisyleisöä tanssimaan ja piti huolta siitä, että ainakin käsiä läiskittiin ja heiluteltiin - rohkeimmat kerääntyivät tanssimaan lavan eteen. Diawara bändeineen saikin pystyyn kunnon jamit.

Kappaleiden välissä laulajatar intoutui myös kertomaan Malin epäkohdista ja poliittisista ongelmista, tosin valitettavan huonolla englannilla. Muutenkaan hetki ei ollut otollisin kuuntelijoiden sivistämiseen. Yleisö halusi ennen muuta nauttia räiskyvien rytmien imusta ja Diawaran vahvasta lauluäänestä.

Konsertin lopussa letkeästä maailmanmusiikista kylläinen yleisö pääsi ihailemaan vielä spontaaneja tanssiesityksiä, kun lavalle vedettiin joraajista parhaimmat. Kaikinpuolin viihdyttävä show osoitti, että monitaituri Fatoumata Diawara pääsee vielä pitkälle.