Orquesta Buena Vista Social Club ja Omara Portuondo @ Finlandia-talo 5.11.

Sopivassa määrin hulluttelua, vuosien tuomaa charmia ja rautaista osaamista. Niistä on letkeän legendaarinen Buena Vista Social Club tehty. Kitaristi Ry Cooder kokosi kuubalaisia rytmejä levittävän musiikkipoppoon 90-luvun loppupuolella, ja maailmanmaineen orkesteri saavutti viimeistään Wim Wendersin elokuvan myötä vuonna 1999.

Suomessa viime vuosina tiuhaan esiintynyt muusikkojoukko konsertoi nyt marraskuussa Turussa, Tampereella, Lahdessa ja Helsingissä. Suomen-kiertue huipentui maanantaina täpötäydessä Finlandia-talossa.

Vaikka jäsenistö on ehtinyt vaihtua vuosien kuluessa, on Buena Vista Social Club säilyttänyt autenttisuutensa. Pasunistitaituri Jesús Ramosin isännöimänä lattarisävelet raikasivat komeasti, ja soittajat saivat esitellä taitojaan tasapuolisesti. Erityisesti lavalla loisti uskomattomiin sooloihin yltänyt nuoren polven pianisti Rolando Luna. Veteraanitrumpetisti Manuel Mirabal taas osoitti kiistattoman taituruutensa.

Kuuban keikareiden leikkisä sanailu ja uskomattoman rento esiintyminen takasivat, että yleisöllä riitti seurattavaa ja ettei soitosta tullut liian ryppyotsaista. Ramosin lisäksi tyylipuhtaasta laulusta vastasivat Carlos Calunga ja täysannoksen naiskauneutta lavalle tuonut Idania Valdés. Illan todellinen laulajatähti kiipesi lavalle kuitenkin myöhemmin.

Omara Portuondo on vieraillut Suomessa jo 70-luvulla. Vaikka 82-vuotiaan laulajalegendan kulku oli jo hieman vaivalloista, oli ääni yhtä mahtava kuin ennenkin ja esiintyminen valovoimaista. Yleisö taputti syystä seisaaltaan.

Salsarytmejä on vaikea vastustaa, loppuunmyydyssä Finlandia-talossa huomattiin.

Fatoumata Diawara @ Savoy 1.11.

Malilaisella Fatoumata Diawaralla oli vaikea tehtävä: saada väsyneen suomalaisyleisön pyllyt pyörimään.

Viime vuonna ilmestynyt bambarankielinen esikoislevy Fatou on nostanut 30-vuotiaan laulajattaren maailmanmusiikkilistojen kärkeen. Diawara on onnistunut luomaan toimivan reseptin yhdistelemällä lämpimiä ja paikoin tujakoitakin malilaisia rytmejä mantramaisiin melodioihin, yhteiskunnallisiin sanoituksiin ja vaikuttavaan laulantaan.

Hitusen yksitoikkoisesti alkanut konsertti pääsi kunnolla vauhtiin, kun kitaraa soittaneen Diawaran seuraksi lavalle nousi railakas kvartetti. Kitaristi Martin Grenierin svengaava riffittely ja Jean-Baptiste Ekoue Gbadoen ilmiömäisen antaumuksellinen rumpujen paukuttaminen toivat kappaleisiin vipinää ja funkkia, ja saivat miespuoliset kuuntelijat nyökyttelemään hyväksyvästi.

Diawara maanitteli sinnikkäästi jäykkää suomalaisyleisöä tanssimaan ja piti huolta siitä, että ainakin käsiä läiskittiin ja heiluteltiin - rohkeimmat kerääntyivät tanssimaan lavan eteen. Diawara bändeineen saikin pystyyn kunnon jamit.

Kappaleiden välissä laulajatar intoutui myös kertomaan Malin epäkohdista ja poliittisista ongelmista, tosin valitettavan huonolla englannilla. Muutenkaan hetki ei ollut otollisin kuuntelijoiden sivistämiseen. Yleisö halusi ennen muuta nauttia räiskyvien rytmien imusta ja Diawaran vahvasta lauluäänestä.

Konsertin lopussa letkeästä maailmanmusiikista kylläinen yleisö pääsi ihailemaan vielä spontaaneja tanssiesityksiä, kun lavalle vedettiin joraajista parhaimmat. Kaikinpuolin viihdyttävä show osoitti, että monitaituri Fatoumata Diawara pääsee vielä pitkälle.

Marta Gómez @ Savoy 15.2.

Konsertin alussa kolumbialainen laulaja-lauluntekijä Marta Gómez toivoi, että hänen musiikkinsa lämmittäisi yleisöä kylmässä Suomessa. Ja niin se tosiaan teki. Puolentoista tunnin aikana Gómez onnistui valoisalla persoonallaan tuomaan Argentiinan, Kolumbian, Chilen ja Perun auringon Savoyhyn.

Nuori laulajatar on jo ehtinyt valloittaa lukemattomat maailmanmusiikin ystävät lempeillä, muttei suinkaan yhdentekevillä kitarakappaleillaan ja levyttää puolenkymmentä albumia. Helsingin esityksen pääpaino oli vuonna 2011 ilmestyneessä El corazon y el sombrerossa, joka koostuu Gómezin suuresti ihaileman Federico García Lorcan runojen sävellyksistä.

Gómez on parhaimmillaan laulajana, vaikka hän on säveltänyt yli 80 laulua. Gómezin kevyen kujeileva lauluääni oli mannaa korville.

Kolmihenkinen yhtye tarjosi myös pureskeltavaa kuuntelijoille. Argentiinalaisen rumpali Franco Pinnan tuliset rytmi-ilottelut ja venezuelalaisen Juanho Herreran eteläamerikkalaiset kitarasoinnut toivat mukavasti vaihtelua muuten melko samankaltaisiin kappaleisiin.

Taipuisaa ja pehmeää espanjan kieltä on ihastuttavaa kuunnella vaikkei ymmärtäisi sanaakaan. Gómez kuitenkin valotti nasevissa englanninkielisissä välispiikeissä kappaleiden taustoja ja osoitti samalla, että runotytön näköisellä laulajalla on myös loistava huumorintaju. Vaikka en yleisön laulattamisesta välitäkään, Gómezin esiintyminen oli luontevaa.

Konsertin viimeisenä Gómez esitti Dejaro Ir  –kappaleen. Päästä irti murheista ja keskity tulevaan, yhtä hymyä ollut Gómez lallatteli. Katsojat poistuivatkin konsertista positiivista elämänasennetta tulvillaan.

Mary Black Suomeen

Irlantilainen folktähti Mary Black saapuu konsertoimaan Suomeen 14.4. Esiintymispaikkana on Savoy-teatteri.

Viimeksi Black esiintyi Suomessa lokakuussa 2008 Irlanti-festivaaleilla. Hän heitti intensiivisen keikan monipuolisen yhtyeensä kanssa Martinus-salissa. Mary Black on loistava tarinaniskijä lavalla. Kappaleiden välissä Black viihdytti yleisöä tarinoimalla elämästään ja musiikistaan.

Blackin musiikin juuret ovat irlantilaisessa kansanmusiikisssa. Hän on julkaissut vuosikymmenien ajan levyjä, mutta myös vieraillut taustalaulajana lukemattomilla albumeilla (kuten Van Morrisonin "Irish Heartbeat" -levyllä).

Kaikkien vähänkin irlantilaisesta musiikista tai folkista kiinnostuneiden kannattaa painaa nimi mieleen. Jos Mary Black ei ole tuttu, voi muusikon tuotannosta kuunnella näytteitä artistin nettisivuilta.

Leonard Cohen @ Helsinki 10.8.

Leonard Cohen on hyvä esimerkki siitä, ettei ikä ole esteenä musiikille. Kohta ihailtavat 76 täyttävä Cohen heitti hienon intiimiltä vaikuttavan konsertin täydellä Hartwall-areenalla eilen tiistai-iltana.

Konsertti oli ytimekäs, josta voi antaa vain plussaa. Ei turhia liian pitkiä sooloja, ei kappaleiden tahallista venyttämistä, ei liian pitkiä puheita. Alussa Cohen lupasi antaa kaikkensa, enkä yhtään epäile, ettei niin olisi käynyt. Kuusihenkinen bändi ja kolme laulajaa tekivät samoin.

Konsertissa oli väliaika, mutta ei järin pitkä. Leonard Cohen aloitti konsertin väliajan jälkeen ytimekkäästi ja ihmisiä virtasikin vielä silloin paikoilleen. Täytyy vain ihmetellä, miten Cohen saattoikin olla niin ketterä ikäisekseen, vaikka konsertti oli melko pitkä.

Cohen lauloi vielä vaikuttuneelle suomalaisyleisölle yhdeksän ylimääräistä kappaletta. Silloin ihmisiä alkoi kokoontua paikoiltaan lavan eteen, aivan kuin kunnianosoituksena hyvälle musiikille. Rauhallisesti ja hiljaa.

Konsertti oli tyylikäs ja hillitty ja yleisö käyttäytyi sen mukaisesti. Muusikot nauttivat musiikista yhtä paljon kuin yleisökin ja sen huomasi.