Orquesta Buena Vista Social Club ja Omara Portuondo @ Finlandia-talo 5.11.

Sopivassa määrin hulluttelua, vuosien tuomaa charmia ja rautaista osaamista. Niistä on letkeän legendaarinen Buena Vista Social Club tehty. Kitaristi Ry Cooder kokosi kuubalaisia rytmejä levittävän musiikkipoppoon 90-luvun loppupuolella, ja maailmanmaineen orkesteri saavutti viimeistään Wim Wendersin elokuvan myötä vuonna 1999.

Suomessa viime vuosina tiuhaan esiintynyt muusikkojoukko konsertoi nyt marraskuussa Turussa, Tampereella, Lahdessa ja Helsingissä. Suomen-kiertue huipentui maanantaina täpötäydessä Finlandia-talossa.

Vaikka jäsenistö on ehtinyt vaihtua vuosien kuluessa, on Buena Vista Social Club säilyttänyt autenttisuutensa. Pasunistitaituri Jesús Ramosin isännöimänä lattarisävelet raikasivat komeasti, ja soittajat saivat esitellä taitojaan tasapuolisesti. Erityisesti lavalla loisti uskomattomiin sooloihin yltänyt nuoren polven pianisti Rolando Luna. Veteraanitrumpetisti Manuel Mirabal taas osoitti kiistattoman taituruutensa.

Kuuban keikareiden leikkisä sanailu ja uskomattoman rento esiintyminen takasivat, että yleisöllä riitti seurattavaa ja ettei soitosta tullut liian ryppyotsaista. Ramosin lisäksi tyylipuhtaasta laulusta vastasivat Carlos Calunga ja täysannoksen naiskauneutta lavalle tuonut Idania Valdés. Illan todellinen laulajatähti kiipesi lavalle kuitenkin myöhemmin.

Omara Portuondo on vieraillut Suomessa jo 70-luvulla. Vaikka 82-vuotiaan laulajalegendan kulku oli jo hieman vaivalloista, oli ääni yhtä mahtava kuin ennenkin ja esiintyminen valovoimaista. Yleisö taputti syystä seisaaltaan.

Salsarytmejä on vaikea vastustaa, loppuunmyydyssä Finlandia-talossa huomattiin.

Busy Relaxin'

Kolme kevään varmaa merkkiä:

1. Pystyy kuuntelemaan rentoa ja letkeää (joskin aika yhdentekevää) surffipopmuusikko Jack Johnsonia parvekkeella.

2. Kaivaa levyhyllystä Buena Vista Social Clubin kokoelman ja alkaa haaveilla Kuuban matkasta.

3. Don Johnson Big Bandin sekahedelmäsoppa, johon on sekoitettu niin hiphoppia, elektronista, kuin jazziakin, löytää vakiopaikan stereoista.

PS. Iloisia kevätfiiliksiäni synkentää Basson mediauudistus. Jos Bassolehden hinta nousee uudistuessa karmivan isoon kymmeneen euroon, jos pääkirjoitusta ennen on neljätoista sivua mainoksia ja jos lehden sisältö on yhdentekevää paperintuhlausta ja piilomainosta, uudistus ei ole selvästikään onnistunut. Ja onko sitä Bassoradion ohjelmakarttaa pakko muutella koko ajan, juuri kun on tottunut uuteen ohjelmakarttaan? En kannata uudistumista uudistumisen vuoksi, vaikka se nyt onkin muodissa.