sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Busy Relaxin'


Kolme kevään varmaa merkkiä:

1. Pystyy kuuntelemaan rentoa ja letkeää (joskin aika yhdentekevää) surffipopmuusikko Jack Johnsonia parvekkeella.

2. Kaivaa levyhyllystä Buena Vista Social Clubin kokoelman ja alkaa haaveilla Kuuban matkasta.

3. Don Johnson Big Bandin sekahedelmäsoppa, johon on sekoitettu niin hiphoppia, elektronista, kuin jazziakin, löytää vakiopaikan stereoista.

PS. Iloisia kevätfiiliksiäni synkentää Basson mediauudistus. Jos Bassolehden hinta nousee uudistuessa karmivan isoon kymmeneen euroon, jos pääkirjoitusta ennen on neljätoista sivua mainoksia ja jos lehden sisältö on yhdentekevää paperintuhlausta ja piilomainosta, uudistus ei ole selvästikään onnistunut. Ja onko sitä Bassoradion ohjelmakarttaa pakko muutella koko ajan, juuri kun on tottunut uuteen ohjelmakarttaan? En kannata uudistumista uudistumisen vuoksi, vaikka se nyt onkin muodissa.

5 kommenttia:

  1. Allekirjoitan kohdat 1. ja 2.! Tosin Jack Johnson ei mielestäni ole täysin yhdentekevä: monet hänen sanoituksistaan ovat yllättävän yhteiskuntakriittisiä, kuuntelepa vaikka Traffic in the Sky (ilmastonmuutosaihe), Gone (pinnallisen kulutuskulttuurin kritiikki) ja Cookie Jar (mediaväkivallan kritiikki). Syvällisiä aiheita ei vain aina huomaa, kun biisit ovat niin kepeitä.

    Buena Vista Social Clubin livelevy (josta sinulla on tuo kansikuva tuossa) kannattaa muuten katsastaa, se on melkein parempi kuin studiolevy...

    Aurinkoista (ja muutosvastarintaista) kevättä! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, Buena Vista Social Clubin livelevy löytyy kyllä myös! Pitäisi joku päivä katsoa se leffakin. Sehän on sellainen leffa, joka pitäisi kyllä ehdottomasti katsoa, onhan se niin klassikko!

    VastaaPoista
  3. Leffa on tosi hyvä. Muistelen, että se pyöri aikoinaan ensi-iltansa jälkeen Andorrassa, jossa kävin katsomassa sen. Ihastuin bändiin silloin välittömästi. Mun suosikkikohtaus on se, missä Ruben Gonzales soittaa pianoa muistaakseni jollain koululla. Se näyttää uskomattomalta: Gonzales vain läimii sormiaan koskettimille huolettomasti, ikään kuin lapsi soittaisi pianoa, mutta silti ne osuvat aina oikeille sävelille...

    Gonzales oli mun suosikki myös Pori Jazzissa vuonna 2000. Ilmeisesti oli ennalta sovittu, koska Gonzalesin osuus päättyy, sillä järjestysmies tuli noutamaan papparaista lavalta. Hän itse olisi halunnut jatkaa soittamista (teki järjestysmiehelle pianonsoittoeleitä ja katsoi kysyvästi) ja niin olisi halunnut yleisökin hänen tekevän, mutta paha järkkäri vei pianistin pois...

    Oletko muuten tutustunut http://slowshowslow.blogspot.com/ -musablogiin? On aika mukavan oloinen, vaikka noista bändeistä suurin osa on mulle ihan tuntemattomia.

    VastaaPoista
  4. Joo, kyllä Slow Showta tulee seuratttua ja joskus kommentoituakin! Hyvä blogi, mutta koska päivitystahti on niin tiheä ja asiaa on paljon, kaikkia hyviä yhtyeitä ei aina ehdi tsekata. Mutta hyviä löytöjä Slow Showsta bongaa aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
  5. no onnistuuhan tämä

    VastaaPoista