Vierailin levykaupassa erään ystäväni kanssa pari viikkoa sitten. Myyjä huudatti apaattisen näköisenä kaupan stereoista musiikkia järkyttävän lujalla ja ehkä sen takia me olimmekin ainoat asiakkaat. Mutta se musiikki: se kuulosti juuri sopivan röyhkeältä ja itsevarmalta! Kitarat pauhasivat rosoisesti sekä sopivan epävireisesti! Kun kysyin myyjältä esittäjän nimeä, hän osoitti indiebändi Pavementin levyä.
Kyseinen orkesteri aloitti toimintansa edellisen vuosikymmenen puolella ja nyt viimeinkin yhtye julkaisi kokoelmalevyn tuotannostaan. Viime päivät olen miettinyt, onko Pavementin kokoelma ”Quarantine the Past” ostamisen arvoinen. Kuitenkin bändin renkutukset ovat outoudessaan ja ärsyttävyydessään sopivan tarttuvia. Yhtyeen saundissa on kuultavissa kunnollinen punkasenne. Se viehätttää.
Ou jeah, Pavement, loistobändi! Ja täällähän on juttua Hornbystä ja Simon & Garfunkelista ja vaikka mistä mahtavasta. Pitääpä lukea koko blogi läpi paremmalla ajalla. Olipa siis hyvä, että kävit ilmoittautumassa blogissani, kun en ollut aiemmin tänne löytänyt.
VastaaPoistaKiva kuulla, että blogistani on löytynyt kivoja nimiä! Pavement on kyllä minulle aika uusi löytö, mutta hyvä sellainen! Yhtyeen tyylissä vain on jotain niin omaa!
VastaaPoista