Pohja

Miksi Keane? Miksi päätit julkaista vielä vuonna 2010 uuden albumin? "Under The Iron Sea"-albumisi oli loistava! Siinä oli särmää, sopivasti pianoa ja tunnelmaa sekä hyviä kertosäkeitä. Sitten päätit julkaista "Perfect Symmetryn", joka olikin melkein kertakäyttökamaa paria biisiä lukuunottamatta. Tietysti syntikoissa tai rumpukoneissa ei ole mitään pahaa, mutta ne eivät sovi haikeaan brittipoppiin! Mutta nyt, päätit sitten julkaista uuden albumin, "Night Trainin"? "Stop For a Minute" singlelohkaisukin on vain ihan hyvä, mutta laulaja Tom Chaplin, etkö ole oppinut, ettet voi keikkua luontevasti musiikkivideossa, joka sijoittuu baariin?

Nyt bändisi alkaa kuulostamaan laimealta Snow Patrolilta. Hyi.

Indie-aivopesua

Mikä onkaan hauskempaa, kuin poltttaa omia suosikkibiisejään cd:lle ja jaella niitä sitten viattomille ihmisille heidän syntymäpäivinään?
Koska oikeasti puolet ihmisistä ovat syntyneet keväällä, on poltetun cd:n antaminen loistava lahjaidea. Ja sitä paitsi ainahan toitotetaan, että itse tehty lahja on paras, aina kyllästymiseen asti!
Kun sitten eräänä päivänä innostuneena lähdin kokoamaan iTunesille soittolistaa poltettavaa cd:tä varten, minulle tuli valtava ongelma. Millä perusteella valitsisin synttärisankarille ne kappaleet?
Päädyin itsekkäästi polttamaan indie-valtaisen kokoelman, johon valitsin omia suosikkejani The XX:stä Beach Houseen (jostain ihmeen syystä Flow-festarin artistikattaus sai hyvän edustuksen tälle levylle).

Kokoelmalle pääsi myös minulle uusi suuruus, kotimainen elektropoprockyhtye Declasse. Itse asiassa alun perin kuulin yhtyeestä bändin laulajalta, joka ystävällisesti lainasi Declassen ”Silos”-levyn minulle kuunteluun. Ja kappas kappas, Declasse on soittanut kotimaisen Underwater Sleeping Societyn kanssa samalla kiertueella ja myös tämän yhtyeen soittaja on pari vuotta sitten promonnut yhtyettä minulle. No, hyviä bändejä molemmat. Heti Declassen ”Silos”-albumin ensimmäisen raidan kuultuani mieleeni tuli heti Depeche Mode. Tummat syntikkataustat, kitarat ja dramaattinen tunnelma olivat varmasti syy tälle vertaukselle. ”Silos”-albumi on vahva kokonaisuus, vaikka sieltä löytyykin pari hieman laimeampaa biisiä. Mutta kekseliäisyyttä ei kappaleista puutu! Lisäpointsit kitaroille, jotka tasapainottavat elektronisia taustoja mukavasti.

Tasapainoksi synkistelylle cd:lle pääsi vielä pari soulsuosikkiani ja pari muuta pakollista.
Vasta kun olin levyn polttanut, mieleeni tuli: hetkinen, eihän uhri välttämättä pidä indiestä tai soulista.
Mutta ei toisaalta siinä olisi mitään ideaa, että polttaisin levyllisen hänen jo tuntemiaan suosikkibiisejään? Näin ylipuhuin itseni ja laitoin cd:n pakettiin.

My boy lollipop

Sanotaan, ettei huonolle musiikille saisi antaa liikaa tilaa tai huomiota. Mutta toisaalta, huonosta musiikista kertominen toimii varoittavana esimerkkinä. Koska jotkut kappaleet iskevät vain suoraan palleaan ja aiheuttavat myötähäpeäkouristuksia ja syvää ahdistusta. Niin kuin Millien"My boy lollipop". Kuuntele jos uskallat.

Country on paha sana - funk hyvä

Kevät huijaa minua joka vuosi. Luulen, että aurinkoinen kevät on vihdoinkin tullut ja alan kaivaa kaapeista huppareita. Mutta silloin aurinko katoaa kuin salamaniskusta ja alkaa sataa oikein kunnolla!

No, tähän auttaa vain kunnon funk! Juttelin erään ystäväni kanssa musiikista ja aikamme juteltuamme hän häpeillen tunnusti pitävänsä countrysta. Heti perään hän suurena rockfanaatikkona lisäsi pitävänsä vain uudemmasta rockpainotteisesta coyntrysta.

Myöhemmin hän antoi minulle poltetun cd:n. Robert Randolph ja The Family Band luki kannessa. ”Se on hieno sekoitus terävää funkkia, kunnon rockirroittelua ja no – countrya.

Sateisina päivinä laitan aina kyseisen levyn soimaan (niin kuin tänään). Jo yksi raita onnistuu muuttamaan harmaan sateisen päivän energisen aurinkoiseksi.

Yhteistä

Mitä yhteistä on loistavalla folklaulaja Tracy Chapmanilla ja harmonisella soul- ja jazzartisti Sadella (miten ihmeessä tämä nimi oikein taivutetaan oikein?), joka julkaisi uuden albuminsa ”Soldier of Love” tänä vuonna?

No molempien laulajattarien ääni on järjettömän matala ja miehinen.
Ja tietysti molemmat tekevät loistavaa musiikkia vielä 2000-luvullakin.