Koska oikeasti puolet ihmisistä ovat syntyneet keväällä, on poltetun cd:n antaminen loistava lahjaidea. Ja sitä paitsi ainahan toitotetaan, että itse tehty lahja on paras, aina kyllästymiseen asti!
Kun sitten eräänä päivänä innostuneena lähdin kokoamaan iTunesille soittolistaa poltettavaa cd:tä varten, minulle tuli valtava ongelma. Millä perusteella valitsisin synttärisankarille ne kappaleet?
Päädyin itsekkäästi polttamaan indie-valtaisen kokoelman, johon valitsin omia suosikkejani The XX:stä Beach Houseen (jostain ihmeen syystä Flow-festarin artistikattaus sai hyvän edustuksen tälle levylle).
Kokoelmalle pääsi myös minulle uusi suuruus, kotimainen elektropoprockyhtye Declasse. Itse asiassa alun perin kuulin yhtyeestä bändin laulajalta, joka ystävällisesti lainasi Declassen ”Silos”-levyn minulle kuunteluun. Ja kappas kappas, Declasse on soittanut kotimaisen Underwater Sleeping Societyn kanssa samalla kiertueella ja myös tämän yhtyeen soittaja on pari vuotta sitten promonnut yhtyettä minulle. No, hyviä bändejä molemmat. Heti Declassen ”Silos”-albumin ensimmäisen raidan kuultuani mieleeni tuli heti Depeche Mode. Tummat syntikkataustat, kitarat ja dramaattinen tunnelma olivat varmasti syy tälle vertaukselle. ”Silos”-albumi on vahva kokonaisuus, vaikka sieltä löytyykin pari hieman laimeampaa biisiä. Mutta kekseliäisyyttä ei kappaleista puutu! Lisäpointsit kitaroille, jotka tasapainottavat elektronisia taustoja mukavasti.
Tasapainoksi synkistelylle cd:lle pääsi vielä pari soulsuosikkiani ja pari muuta pakollista.
Vasta kun olin levyn polttanut, mieleeni tuli: hetkinen, eihän uhri välttämättä pidä indiestä tai soulista.
Mutta ei toisaalta siinä olisi mitään ideaa, että polttaisin levyllisen hänen jo tuntemiaan suosikkibiisejään? Näin ylipuhuin itseni ja laitoin cd:n pakettiin.
