Beach House - Vuoden Lupaus

Jälleen blogi tulee hieman myöhässä – mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Olen pitkään harkinnut indieyhtye Beach Housen toisen albumin ”Teen Dreamin” ostoa, joka ilmestyi tänä vuonna vähän aikaa sitten. Minua kuitenkin epäilytti musalehtien levyarviot, jossa albumia kyllä kehuttiin hyväksi, mutta liian monotoniseksi ja tasapaksuksi. Koska Myspacen avulla täydellistä kuvaa yhtyeestä ei saa, päätin vierailla levykaupassa ja ostaa ”Teen Dreamin”ja ottaa riskin. Yhden setelin köyhempänä palasin himaan ja laitoin levyn soimaan. Kyllä kannatti!

Minä kumoan kaikki väitteet monotonisuudesta ja sanon, että ”Teen Dream” on varmasti vuoden parhaimpia albumeita! Tälläistä hehkutusta, musakiihkoilua ja rajatonta ylistystä yhdestä albumista taisi viimeksi itselläni olla Interpol-laulajan sooloprojektin Julian Plentin kanssa. Ja se oli jo viime syksynä.

Ennen ylistyksen aloittamista pari faktaa yhtyeestä: tämä amerikkalainen dream pop-bändi koostuu vain kahdesta muusikosta: Alex Scallysta, joka vastaa syntikasta ja kitarasta sekä Victoria Legrandista, jonka heiniä ovat laulu ja jonkinlaiset urut. Ehkä hieman erikoinen yhdistelmä, mutta toimii. Huhun mukaan Beach House äänitti albumin kirkossa!
Musiikki on mukavan pehmeää ja haikeaa rumpukoneineen, syntikoineen ja rajoja rikkovineen kitaroineen. Victoria Legrandin omalaatuiset tulkinnat ovat hienoa kuultavaa. Beach Housen biisit “Norway” ja "Walk In The Park" ovat tämän vuoden parhaimpia biisejä.

Itse “Teen Dreamista” mainittava jännä pakettiratkaisu. CD:n mukana tulee nimittäin DVD,josta löytyy albumin jokaista biisiä varten kuvatut musavideot. Yhtye on selvästi visuaalista tyyppiä, koska biisejä kuunnellessa on helppo kuvitella kappaleelle dramaattinen ja ehkä hieman synkkä musavideo. No jaa. Ainoa miinus cd+DVD-ratkaisusta tulee tylsälle kannelle. No ehkä silläkin on tarkoitus.

Funkata-blogi suosittelee!

Se vuoden levy

Enää 12 päivää ja sitten alkaa uusi vuosi. On siis aika päättää, mikä on vuoden 2009 parhain levy.
Tämän listauksen tekeminen on vaikeaa, koska en ole (ihme kyllä) ostanut tänä vuonna levytettyjä albumeja kovinkaan monta, mutta ne jotka ovat päätyneet levyhyllyyni, ovatkin sitten aivan loistavia.
Lontoolainen indiepopyhtye The XX on ollut soitossa koko syksyn. Kun The XX:n bongasin netistä, kuuntelin monta viikkoa tuota yhtyettä Myspacen kautta ennen kuin uskalsin ostaa levyn.
The XX:n musiikki on tummaa ja kokeellista poppia, jossa on mukana vaikutteita elektronisesta musiikista, dubstepistä. Vaikka ensi kuulemalta ei uskoisi, The XX:ssä on myös paljon särmää bassoineen, kitaroineen, rumpukoneineen ja syntetisaattoreineen.
Kova haastaja The XX:lle on Interpol-yhtyeen solisti, joka julkaisi sooloalbuminsa Julian Plenti-nimellä. Julian Plentissä on vain jotain niin koukuttavaa... Mies laulaa loistavan synkällä äänellä hienoja rockbiisejä, jotka jäävät päähän soimaan moneksi päiväksi. Alun perin biisit sävellettiin akustisiksi, mutta nyt ne ovat saaneet hienot rocksovitukset, jopa vähän mahtailevat sellaiset. ”Only If You Run”-kappaleessa ovat kitarat, haikea tunnelma ja basso kohdallaan. Biisi nappaa heti introsta asti mukaansa.
Mutta kyllä voittajaksi selviytyy The XX. Olen minä sitä niin paljon hehkuttanutkin.