Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robert Randolph ja The Family Band. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robert Randolph ja The Family Band. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Last Night



Perjantain kunniaksi tein soittolistan, jonka voi kuunnella Spotify-musiikkipalvelun kautta. Soittolistassa on kymmenen menevää funk- ja soul-suosikkiani. Näillä kappaleilla viikonloppu lähtee hyvin käyntiin!

Last Night -soittolista, kymmenen kappaletta

Sharon Jones & The Dap-Kings: Nobody's Baby
Sharon Jones on ehdottomasti paras elossa oleva soullaulaja. Kappale löytyy naisen "100 Days, 100 Nights" -albumilta, joka on vuodelta 2007.

Alvin Cash: Twine Time
Alvin Cash taitaa todellisen funkirrottelun. "Twine Time" pääsi vuonna 1965 Yhdysvaltain kuuluisan R&B-listan neljännelle sijalle. Mutta kappale kuulostaa mahtavalta vieläkin!

Otis Redding: Respect
Aretha Franklin teki tästä kappaleesta kuuluisan, vaikka alun perin "Respectin" sävelsi ja esitti Otis Redding. Mutta ehkä Redding ei saanut tarpeeksi ylistystä kappaleesta, koska hän myi sen Aretha Franklinille. Minusta Otis Reddingin versio on kaikista sympaattisin.

Shirley Brown: I Can't Give You Up
Löysin Shirley Brownin "Woman to Woman" -levyn pölyisen levykaupan ylimmältä hyllyltä. Ostin levyn pelkästään kannen perusteella. Jo kannesta voi päätellä, että levy on täynnä riipaisevaa soulia.

The Mar-Keys: Last Night
Instrumentaalibändi The Mar-Keysia ei saa suinkaan väheksyä. Bändin kappaleissa on nimittäin upeita jippoja. "Last Night" on kuin pitkä perjantai-ilta, se ei lopu koskaan.

Archie Bell & The Drells: Tighten Up
Kun puhutaan Atlantic-levy-yhtiön helmistä, unohdetaan helposti Archie Bell. Ja se on suorastaan hävettävää!

Robert Randolph & The Family Band: I Need More Love
Robert Randolphin resepti on monipuolinen: gospelia, coyntrya, rautalankarokkia ja funkia.

The Coasters: Li'l Egypt
"Li'l Egypt" on leikkisä ja kekseliäisyydessään huvittava kappale.

James Brown: There It Is
Soittolista ei olisi täydellinen ilman kiistatonta funkin kuningasta, James Brownia.

Smokey Wilson: Low Rider
Rouheaa kitaravinguttelua, vahvaa tulkintaa. Tähän on hyvä lopettaa.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Country on paha sana - funk hyvä



Kevät huijaa minua joka vuosi. Luulen, että aurinkoinen kevät on vihdoinkin tullut ja alan kaivaa kaapeista huppareita. Mutta silloin aurinko katoaa kuin salamaniskusta ja alkaa sataa oikein kunnolla!

No, tähän auttaa vain kunnon funk! Juttelin erään ystäväni kanssa musiikista ja aikamme juteltuamme hän häpeillen tunnusti pitävänsä countrysta. Heti perään hän suurena rockfanaatikkona lisäsi pitävänsä vain uudemmasta rockpainotteisesta coyntrysta.

Myöhemmin hän antoi minulle poltetun cd:n. Robert Randolph ja The Family Band luki kannessa. ”Se on hieno sekoitus terävää funkkia, kunnon rockirroittelua ja no – countrya.

Sateisina päivinä laitan aina kyseisen levyn soimaan (niin kuin tänään). Jo yksi raita onnistuu muuttamaan harmaan sateisen päivän energisen aurinkoiseksi.