Akustista tunnelmointia lumimyräkän keskelle

Mikä on kivempaa, kuin kuunnella tummaa tunnelmapoppia ja vahvoja biittejä yhdistelevää The XX:ää hiihtolomalla?

No tietysti Simon ja Garfunkelin kuunteleminen varjoisessa huoneessa samalla kun katselee ikkunasta valtavaa lumimyräkkää.

Simon & Garfunkel on sellainen kaksikko, jonka jokaisen pitäisi tietää. He ovat loistava osoitus siitä, että hyvän musiikin tekemiseen ei tarvita muuta kuin akustinen kitara ja kaunis lauluääni. Ei turhaa kikkailua, ei valtavia taustabändejä...

Simon & Garfunkelin parasta antia ovat melankoliset klassikot, kuten ”mrs. Robinson”. Se on sellainen biisi, joka pitää kuunnella yhä uudelleen, uudelleen ja kovemmalla.

Koska Simon & Garfunkel levyttivät jo 60-luvulla, he ovat olleet valtava suunnannäyttäjä monille muille folkkokoonpanoille. Duo lopetti kuitenkin toimintansa jo 70-luvun alussa, mutta sen jälkeen he ovat julkaisseet useita kokoelmalevyjä sekä esiintyneet livekeikoilla.
Parasta kuitenkin heidän musiikissaan on se, että sitä voi kuunnella vielä 2000-luvullakin. Aivan pokkana.

Lahjapaketeista

Yllätyin iloisesti, kun avasin jouluaattona lahjapaketteja. Seitsemän hienon levyn ja discopallon joukosta löytyi U2! Todella loistava sattuma, koska tuohon bändiin minun on pitänyt tutustua jo aikoja sitten. Sain mukavasti tietoa bändistä uuden vuoden aattona. Vaikka yleensä en Yle Teemaa katso, kanavalla näytettiin puolelta öin mahtava dokkari bändistä. Bono valtavissa aurinkolaseissaan kertoi ”The Joshua Tree”-albumin levyttämisestä.
Toinen mukava levy oli ”Forrest Gump”-leffan soundtrack. Soundtrack on täynnä sellaisia pakollisia nimiä, joita kukaan musadiggari ei voi ohittaa. The Doors, Bob Dylan ja Simon & Garfunkel kuuluvat yleissivistykseen, vaikkei edes heidän musiikistaan pitäisi.
Kolmas hieno levy oli kaverini antama poltettu kokoelma, josta löytyi todella mahtavia minulle uusia bändejä, kuten The Smiths, Vampire Weekend, The Church ja Suede.
Kiitos lahjoista! Ne pelastavat monta huonoa päivää!