Ulvovia sähkökitaroita, tarttuvaa masistelua ja vähäeleistä laulua. Tuntomerkit täsmäävät uunituoreeseen kolmihenkiseen Widowspeak-yhtyeeseen. Alkuvuodesta ja kesällä tämä New Yorkista tuleva bändi keräsi huomiota muutamalla singejulkaisulla sekä kouluarvosanana kiitettävällä Chris Isaak -tulkinta Wicked Gamella. Esikoisalbumi saatiin kokoon elokuuksi.Vielä apupyöriä käyttävä yhtye opettelee kiivaasti pyöräilemään. Kymmenraitaisella debyytillä pyöritään syksyn lehtien seassa melko vakuuttavasti. Tunnelmallisissa sähkökitaroissa, painostavissa bassoissa ja laulaja Molly Hamiltonin ilmavassa ja kauniissa äänessä on kovaa imua, vaikka ote on välillä liian yllätyksetön.
Toivotaan kuitenkin, että Widowspeak uskaltaisi rohkeammin kokeilla pyöräilyä ilman apupyöriä ja kypärää. Ainakin levyn avausraita Puritanin kaltaiset kappaleet antavat odottaa lisää mahdottoman kauniita ja hengittäviä indiepopviisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti