En ymmärrä kirjaston mollaajia. En sitten yhtään.
Lähikirjastoni levyhyllykkö ei ole kovinkaan laaja. Siitä löytyvät ne pakolliset yhtyeet Bruce Springsteenista The Beatleseihin ja (liian) paljon kotimaista pophöttöä. James Brownkin on sijoitettu hiphop-lajikkeen taakse! Aina kirjastossa käydessäni lainattavien joukkoon päätyy parin kirjan lisäksi levyjä.
Yleensä kaikista kiinnostavimmat albumit löytyvät palauteut levyt –hyllystä. Jos en plarailisi kyseistä hyllyä, olisin missannut monta loistavaa albumia.
Ainakin The Flaming Lipsin, joka on ehkä mielikuvituksellisempia vaihtoehtorockyhtyeitä kautta aikain. ”At War the Mystics”-albumi ivailee musiikkikulttuurille kekseliäästi ja yhdistelee erilaisia elementtejä biiseihinsä pirullisen hyvin. Ja mikä tärkeintä, levy on täynnä tarttuvia kertosäkeitä. Mahtava esimerkki on "The Yeah Yeah Yeah Song".
Toinen kirjastosta poimittu rocksuuruus on itse Radiohead. Olen aina suhtautunut hieman nihkeästi tähän teatraaliseen bändiin, mutta kun bongasin kirjastosta ”In Rainbows”-levyn, pitihän se lainata. Eihän se mitään maksa. Albumi osoittautuikin todella kiinnostavaksi. Silti levy kuulostaa hyvältä vain voimakkaiden bassojen kera.
Monesti levyjä tarttuu kirjastosta mukaan vain hienojen kansien takia. Esimerkiksi upean kannen perusteella on tullut lainattua muun muassa trooppista funkia, joka osoittautui melko karmeaksi kilinäksi. Mutta kansi on silti mahtava.
Mutta ainakin kirjaston parhaimpiin puoliin kuuluu se, että siellä voi lukea törkeän kalliita musiikkilehtiä aivan ilmaiseksi!
Kuka mollaa? Ilman kirjastojen palveluita en olisi se henkilö joka olen tänä päivänä.
VastaaPoistaNykyään on kyllä hemmetin kätevää kun voi varailla levyjä ja sen voi hakea tien toiselta puolen.
Ja ties montako kertaa harkinnut esim. The Wiren -lehden tilaamista mutta ei tarvi ku kirjastossa lukee ilmatteeks.
Kirjasto on kyllä huippukeksintö! Ja varsinkin pääkaupunkiseudulla levyjen ja kirjojen varaaminen on helppoa, koska Hesan kirjastot toimivat tiiviisti toistensa kanssa yhteistyössä.
VastaaPoistaEsimerkiksi Hollannissahan kirjasto maksaa. Luin jostakin, että esimerkiksi cd:n lainaaminen maksaa siellä kolmisen euroa ja lainausaika ei ole todellakaan yhtä ruhtinaallisen pitkä kuin Suomessa!
He, mäkin aloitin The Flaming Lipsin kuuntelun lainaamalla Yoshimi Battles the Pink Robots -albumin kirjastosta. Ja todellakin lainasin sen siksi, että siinä on niin kauniit kannet. Ilmeisesti jopa niin kauniit, että silloin kirjaston musaosastolla sivaria suorittanut hevari sanoi itsekin kuunnelleen levyn samasta syystä.
VastaaPoistaThe Flaming Lipsin kansitaide on kyllä omaa luokkaansa.
VastaaPoistaValitettavasti monet kirjaston albumeista ovat vain niin kuluneita, ettei kansikuvista meinaa saada selvää. Kuluneimmat levyt kirjasto kuitenkin myy järkyttävän halvalla pois (kirpputorihinnoilla) ja ostolaarista voikin tehdä kivoja löytöjä.
Suurin osa poistomyytävistä on kyllä niin järkyttävässä kuosissa, että mulle ainaki pitäis maksaa että oistaisin ne itelle.
VastaaPoistaHelmet on kyllä hyvä, mutta silti 5 cd/dvd rajoitus on vähän kankea. Esim. Lapin kirjastossa ei ole rajoituksia, ja yleensä poistunkin sieltä kassillinen levyjä olalla.
Pääkaupunkiseudun leffoissa myös keskimääräinen elin-ikä varmaan se vuosi ja sitten levy on katselukelvoton.
Ainakaan Belgiassa ei tarttenu maksaa lainoista, mutta useimmissa maissa pohjoismaiden tyylinen kirjasto lienee käsittämätön...