En ymmärrä kirjaston mollaajia. En sitten yhtään.
Lähikirjastoni levyhyllykkö ei ole kovinkaan laaja. Siitä löytyvät ne pakolliset yhtyeet Bruce Springsteenista The Beatleseihin ja (liian) paljon kotimaista pophöttöä. James Brownkin on sijoitettu hiphop-lajikkeen taakse! Aina kirjastossa käydessäni lainattavien joukkoon päätyy parin kirjan lisäksi levyjä.
Yleensä kaikista kiinnostavimmat albumit löytyvät palauteut levyt –hyllystä. Jos en plarailisi kyseistä hyllyä, olisin missannut monta loistavaa albumia.
Ainakin The Flaming Lipsin, joka on ehkä mielikuvituksellisempia vaihtoehtorockyhtyeitä kautta aikain. ”At War the Mystics”-albumi ivailee musiikkikulttuurille kekseliäästi ja yhdistelee erilaisia elementtejä biiseihinsä pirullisen hyvin. Ja mikä tärkeintä, levy on täynnä tarttuvia kertosäkeitä. Mahtava esimerkki on "The Yeah Yeah Yeah Song".
Toinen kirjastosta poimittu rocksuuruus on itse Radiohead. Olen aina suhtautunut hieman nihkeästi tähän teatraaliseen bändiin, mutta kun bongasin kirjastosta ”In Rainbows”-levyn, pitihän se lainata. Eihän se mitään maksa. Albumi osoittautuikin todella kiinnostavaksi. Silti levy kuulostaa hyvältä vain voimakkaiden bassojen kera.
Monesti levyjä tarttuu kirjastosta mukaan vain hienojen kansien takia. Esimerkiksi upean kannen perusteella on tullut lainattua muun muassa trooppista funkia, joka osoittautui melko karmeaksi kilinäksi. Mutta kansi on silti mahtava.
Mutta ainakin kirjaston parhaimpiin puoliin kuuluu se, että siellä voi lukea törkeän kalliita musiikkilehtiä aivan ilmaiseksi!
