Ähky

Union City Drive-In (1993), sarjasta Theaters

Vierailin viime vuoden puolella Tukholman Moderna Museetissa. Vaikka olin päättänyt jättää Turnerin, Monetin ja Twomblyn yhteisnäyttelyn suosiolla väliin - mikä on yhtä noloa kuin pitäisi kirkossa pipoa - ja keskittyä ainoastaan valokuviin, minulle tuli ähky. Säntäilin loputtomien valokuvasalien välillä enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Lopulta eksyin näännyksissäni syrjäiseen ja tyhjään näyttelyhuoneeseen. Seascapes by Hiroshi Sugimoto. On ihmeellistä, että muutama kuva voi pysäyttää ja vangita hetkessä.

Loppupäivän istuin pienessä pimennetyssä huoneessa katselemassa kuvia, joista on karsittu kaikki turha pois. Ihmiset ja tarpeeton vilske. Jäljelle jää vain meri.

The Baltic Sea Near Ruegen (1996), sarjasta Seascapes

Japanilaisen Hiroshi Sugimoton (s. 1948) töissä tärkeintä ei ole aihe vaan muoto. Sugimoto on ollut aina kiinnostunut arkkitehtuurista. Tekniikkaa rohkeasti hyödyntäen kokeilunhaluinen valokuvaaja on kuvannut toinen toistaan uskomattomampia kuvasarjoja, joissa näkyy ihmisen kädenjälki mutta ei ihminen itse.

Sugimoto on pitkän uransa aikana kuvannut monia maailman meriä mutta myös rakennuksia ja historiallisista henkilöistä tehtyjä vahanukkeja. Yhteistä on kuitenkin se, että valokuvaaja saa kuvauskohteensa hengittämään.

Esimerkiksi "Theaters"-kuvasarjan tyhjät katsomot uhkuvat vaaraa ja jännitystä - vaikka ne ovat vain aivan tavallisia elokuvateattereita. Katsoja ei kiinnitä huomiota enää itse kuvauskohteeseen vaan tunnelmaan. Aineellisesta tulee aineetonta ja arkisesta jylhää ja ajatonta.

Sugimoton kuvat sulattavat ähkyn.

Orinda Theater (1978), sarjasta Theaters

PS. Timo Kelarannan oudon abstrakteja valokuvia on esillä Suomen valokuvataiteen museossa vielä huhtikuun loppuun asti.