Hyvän keikan hinta

Mikä on lempiäänesi, kysyttiin eräältä DJ:ltä haastattelussa.
- Tietysti James Brownin funkkiljaisu! hän vastasi.

Tästä innostuneena kaivoin jälleen James Brownin levyt esiin ja laitoin ne soimaan. Koska vaikka musiikkimakuni vaihtelee, James Brown pysyy aina suosikeissani.

James Brown ei päästänyt ketään helpolla, vähiten itseään. Levyllä hänen yhtyeensä soittaa nopeatempoisia funkbiisejä tarkasti ja terävästi, vaikka biisien rytmit ovat niin vaikeita. Funkkitara ja basso paukuttavat rytmiä taustalla rosoisesti. Vaikka James Brown oli melkein kohtuuton bändin soittovaatimusten suhteen, hän itsekin hoitaa hommansa hienosti There it is – albumilla. Käheät funkrääkäisyt ja-laulut antavat hienosti väriä hyville biiseille.

Vannoutuneena Brown-fanina minulta löytyy myös DVD:nä livetaltiointi vanhalta keikalta. Kuinka hienosti James Brown tanssiikaan! Bändi soittaa takana hätkähdyttävän nopeasti, yleisö kirkuu, taustalaulajat laulavat.

Eräässä musadokkarissa Brownin keikoilla ja levyillä puhallinsoitinta soittanut mies paljasti, että hyvän keikan hinta oli suuri. Jos Brown kuuli, että jokin soitin lähti hiemankin myöhässä soittoon tai ei yltänyt parhaimmalle tasolle, puolet palkasta lähti heti pois. Brownilla oli myös valtava määrä salaisia merkkejä keikkoja varten. Yksi kädenliike tarkoitti kertosäkeen toistoa, toinen sooloa, kolmas biisin lopettamista. Soittajat saivatkin olla aina varuillaan, koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Samassa musadokkarisa myös laulaja entinen vaimo muisteli kiertue-elämää. Vaikka keikkoja tehtiinkin valtavia määriä, James Brown valmistautui aina niihin samalla tavalla. Pesi hampaansa. There it is!

Kuuntele täältä.