On tietysti hienoa, jos ihminen löytää yhden musiikillisen fanittamisen kohteen. Tälläiset yhden artistin kannattajat voidaan lokeroida. Tässä pari tuntomerkkiä:
1. Hänen kanssaan ei voi keskustella muusta musiikista.
2. Hän on aina oikeassa ihailemansa artistin suhteen. Ainakin omasta mielestään.
3. Hän ei tajua, jos joku ei jaksa kuunnella hänen ylistyspuhettaan tai musiikkipropagandaansa.
4. Hänen mielestään muu musiikki on järkyttävää stereotyyppista paskaa. Itse asiassa se ei ole hänen mielestään edes musiikkia.
Mutta hei, eikö sitä musiikkivalikoimaa voisi aina myös vähän laajentaa? Vaikka James Browniin tai ihan vaikka akustiseen surffimusiikkiin? Silloin paitsi laajentaa omaa tietämystään, tekee myös hyvän teon muita ihmisiä kohtaan!
Olen kanssa samaa mieltä siitä, että musiikillinen yksiuloitteisuus on synneistä pahimpia. On siunaus, että voi kuunnella laajasti musiikkia, koska silloin löytää huomattavasti enemmän hienoja juttuja, joita on siistiä hehkuttaa.
VastaaPoistaEric Clapton on kyl aika perseestä. :D
Yksiulotteisuutta löytyy kyllä kaikilta elämänaloilta, ei vain musiikin parista. Mutta samaa mieltä siitä, että mitä avarakatseisemmin eri genrejä ja esiintyjiä katselee (tai pikemminkin kuuntelee), sitä enemmän musiikista saa irti.
VastaaPoistaJa tästä huolimatta; vanha kunnon James Brown kyllä hakkaa monet tulokkaat mennen tullen!
t. Ikuisesti soul-fani
Osuit naulan kantaan! Vaikka kuuntelenkin musaa aika monipuolisesti, tunnistan itseni silti tästä, ainakin vähän. :)
VastaaPoistaNiin, no kai jokaisella on Se artisti tai bändi, jota yrittää työntää jokaiseen esimerkkiin hyvästä musiikista, mutta kyllä aina levyhylly kannattaa pitää monipuolisena!
VastaaPoista