Karismaattinen Christy Moore

Aina joskus tulee vastaan sellaisia levyjä, jotka valtaavat levysoittimen pitkäksi aikaa. Christy Mooren “Listen” on sellainen.

Christy Moore on irlantilainen konkarimuusikko, joka on esiintynyt Suomessakin asti Irish Festival -tapahtuman ansiosta. Pitkän uransa aikana hän on levyttänyt ison kasan albumeita, joista viimeisin, “Listen”, julkaistiin viime vuonna.

Kolmentoista kappaleen albumi on pitkälti akustinen. Mooren lisäksi levyllä kitaraa soittaa Declan Sinnott, joka on työskennellyt toisen upean irlantilaismuusikon, Mary Blackin kanssa. Kahden kitaran voimin kappaleisiin on saatu erilaisia sävyjä ja kontrastia onnistuneesti. Albumilla kuullaan myös muita soittimia, mutta hallitseva tekijä on kuitenkin kitara, kuten folkiin kuuluu.

Asia, joka tekee levystä niin ainutlaatuisen, on Christy Mooren tumma ääni. Levyä kuunnellessa kuulostaa aivan siltä, että Moore kertoisi sympaattisella irlantilaisaksentillaan tarinoita juuri minulle, kuuntelijalle. Sanoitukset ovatkin myös tärkeä osa musiikkia. Osa “Listenin” kappaleista on Mooren omia, osa puolestaan muiden muusikoiden lauluja.

Pari tuttuani ovat nähneet iäkkään Christy Mooren livenä. Keikat olivat tunnelmaltaan vahvoja ja pelkistettyjä. Yleisö tuntui osaavan sanat ulkoa.
Toinen tutuistani pääsi todistamaan hyvin erikoislaatuisen keikan. Moore soitti settinsä ilman vahvistimia tai mikrofoneja. Kyseessä oli pienkonsertti, jolla Moore vastusti asuinpaikkansa metsän jyräämistä maan tasalle hotellijätin tieltä. Tiedostava muusikko siis.

“Listen” on karismaattinen ja vähäeleinen albumi. Irlannissa musiikilla on pitkät juuret ja se “Listenilla” kuuluu.

Syntyneet muusikoiksi?

Viime vuonna Irlannin Talent-realitykilpailu yllätti, kun suuresta rahasummasta kisailevien kilpailijoiden joukkoon ilmestyi jotain tavallisuudesta poikkeavaa, nimittäin 11-, 14- ja 16-vuotiaat veljekset (Mulkerrin Brothers), jotka soittivat ja lauloivat kansanmusiikkia ällistyttävän hyvin ikäisikseen. Ja niinhän siinä kävi, että veljekset voittivat kilpailun.
Tänä kesänä Irlannissa vieraillessani pääsin näkemään nämä muusikkoveljekset livenä ilmaisella pub-keikalla. Niin kuin asiaan kuului, keikkapaikalla oli niin lapsia kuin täysi-ikäisiäkin ja pub olikin aivan täynnä.

Mutta miten ihmeessä näin nuoret pojat osaavat soittaa niin hyvin ja monipuolisesti? Pojat vaihtoivat soittimiaan lennossa kitarasta viuluun ja huiluun. He olivat ammattimaisia ja säätivät jopa itse mikserinkin. Kahden tunnin keikan aikana nuorin poika jopa nousi jakkaraltaan tanssimaan perinteistä irlantilaista kansantanssia ja aika hyvin vielä. Meni voittajien titteli aivan oikeille ihmisille.

Myöhemmin matkan aikana tsekkasin vielä paikallisen hauskan levykaupan ja kahvilan yhdistelmän, josta loistavan pizzan lisäksi löysin kanadalaisen tyttökaksikkko Madison Violetin. Yhtyeeseen tutustuin aivan sattumalta, kirjaimellisesti pizzaa syödessäni. Vaikka Madison Violetin ”Caravan” on aikamoista kitararämpytystä, on albumi monipuolinen ja folkahtava.

Kanadalaiskaksikon lisäksi löysin vielä pitkän linjan irlantilaisen laulaja-lauluntekijä Christy Mooren, joka tunnetaan paitsi karismaattisista akustisista kappaleistaan, niin myös Amerikkaa kritisoivista sanoituksistaan. Ei voi muuta kuin todeta, että Irlanti on täynnä mahtavaa musiikkia hienojen ihmisten ja maisemien lisäksi!