Virolaisista ovenrivoista

Vaikka Turku edustaa Suomea kulttuuripääkaupunkina, kannattaa silti katsoa rapakon taakse. Tallinnassa on tarjolla paljon kiinnostavia (ja edullisia) kulttuuritapahtumia.

Vierailin Tallinnassa marraskuussa. Kaupungin yksi kiinnostavimmista nähtävyyksistä on nykytaiteen museo Kumu. Sinne on helppo rämisytellä värikkäällä ratikalla. Kumu jo rakennuksena on näkemisen arvoinen: outo ja varmasti vihreästä puistoalueesta hyvin erottuva metallikumpu. Kumusta löytyy vaihtelevia näyttelyitä taiteen eri saroilta ja Kumua voikin verrata Helsingin Kiasmaan.

Kumussa oli näytillä vaikuttava Väliseesti foto -näyttely. Valokuvanäyttelyn punainen lanka oli esitellä ulkovirolaisten, vähemmän tunnettujen valokuvaajien otoksia vuosikymmenien ajoilta. Kuvat sivusivat paitsi Viron historiaa, myös kiteyttivät muuta maailmanmenoa: Berliinin muurien murtumista, Amerikkalaista unelmaa virolaisen muuttajan näkökulmasta ja Neuvostoliiton aikaista elämää.



Museon kaupasta näyttelyn valokuvista koostetun kirjan lisäksi mukaan tarttui yksi ehkä turhimmista mutta samalla mielenkiintoisimmista kirjoista, mitä olen nähnyt. "Ava – Open" (Ene Kull, Risto Paju) on täynnä valokuvia ovista ja ovenrivoista. Vaikka Suomessa kukoistaa tylsien ja harmaiden ovenripojen ylivalta, Virossa asia on toisin. On värikkäitä, puisia, koristeellisia, pelkistettyjä, kuluneita ja leikkisiä ovenripoja. Kirjan löydettyäni olen alkanut katsella ovia aivan uusin silmin – mitä kaikkea ovenripa kertookaan ihmisestä tai talosta! Lintujen tai muiden eläimien bongaus on suosittu ja perinteinen ajanviete. Nykyään urbaanit ihmiset bongailevat rekisterikilpiä ja lentokoneita, joten miksei ovenripojakin voisi metsästää?