Chimes of Freedom - Dylan taipuu moneksi

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty juhlisti nyt tammikuussa 50-vuotista uraansa julkaisemalla Yhdysvalloissa tuhdin Bob Dylan -coverlevyn. Dylanin kappaleita tulkitsee Chimes of Freedom -paketilla yli 70 eri artistia ja bändiä. Joukkoon mahtuu paljon nimekkäitä konkareita, kuten Patti Smith, Johnny Cash ja Raphael Saadiq, ja muutama hieman erikoisempi tulkitsija. Tasaisen varmaa teinipoppia soittavat Maroon 5, My Chemical Romance ja muovisen musiikin ystävien idoli Ke$ha eivät sovi kitara ja ääni -muottiin. Dylan-kimara huipentuu miehen itse laulamaan Chimes Of Freedom -nimikkoraitaan.

Neljälle levylle on päässyt myös nuoren jenkkilaulaja Blake Millsin versio Heart of Mine -kappaleesta. Olen seurannut tämän nuoren lahjakkaan laulaja-lauluntekijän puuhia tarkasti. Tuntuu, että hän on vain kehittynyt Break Mirrors -esikoislevynsä julkaistuaan. Tässä hän esittää Heart Of Minen Daniel Haimin kanssa Conanin showssa. Kerta kaikkiaan must.

Vaikka Amnestyn musiikkijärkäleelle mahtuu monen tärpin lisäksi paljon hutejakin, on kokoelmasta iloa pitkään. Kai haluat tietää, miten Adele tulkitsee Make You Feel My Loven?

PS. Levyä voi kuunnella sähköisesti jo Amnestyn nettisivuilla.

Bob Dylan lavan takana ja edessä

Yle Teema teki monelle tylsistyneelle lomalaiselle palveluksen, kun näytti Älä katso taaksesi –dokumenttielokuvan (Don’t Look Back) keskiviikkoiltana. D.A. Pennebakerin mustavalkoinen elokuva kertoo Bob Dylanin Lontoon-kiertueesta vuodelta 1965.

Kun sadat teinitytöt kiljuvat keikkapaikan luona, Dylan istuu back stagella ja tappaa aikaa. Dokumentti kuvaa kiertue-elämää arkisesti ja paikoitellen jopa karusti. Kuvaajat ovat tallentaneet monta lavan takana tapahtuvaa soittohetkeä kuin vaivihkaa. Dylan hämmästelee suosiotaan ja ihmettelee median antamaa kuvaa itsestään. Hän purkaa turhautumistaan suunsoitossa Times-lehden toimittajalle ja vitsailee ja mollaa muusikkoystäviensä kanssa folk-kilpailijaansa Donovania. Hän myös soittaa takahuoneessa kitaraa, selvittää kuka hänen sekalaisestaan seurueestaan heitti kaljatuopin hotellin ikkunasta kadulle ja polttaa tietysti tupakkaa.

Dokumentti on taltioinut kiirehtimättä Dylanin keikkarumbaa. Elokuva löytää uusia näkökulmia lavan takaisiin arkisiin tapahtumiin. Don’t Look Back avaa Dylanin musiikkia asiaan perehtyneille ja perehtymättömille aivan uudella tavalla.