Työpöytäni alimmasta laatikosta, heti Eppu Normaali -palapelin ja parin pölypunkin takaa löytyi tutun näköinen c-kasetti. Mahtipommi. Yli 47 minuuttia täyttä tavaraa. Mukana kahdeksan eri esittäjää.
Kun kasetti alkoi humista ja Luuviulu ja Läskibasso Orkesteri säristä, mielen valtasi nostalginen olo. Tälläistä musiikkia kuuntelin uhmaiässä. Vaikka nyt uhmaiän ylitettyäni kasetin kuuntelun piti olla hauska vitsi, kuuntelinkin syksyn aikana kasetin melkein puhki ja sanoituksetkin palautuivat hetkessä mieleen.
Kasetilta välittyy suomalaiselle musiikille tyypillinen haikeus ja toisaalta rokin aito riemu. Outolempi-orkesteri kuulostaa yhtä rajulta kuin 90-luvun indierock-yhtyeet, Antero Raimo & Ovet vastaavat humppapuolesta. Luuviulu ja Läskibasso Orkesteri tuo mieleen sirkus Caliban venäläisen, tupakkaa polttavan pellen, nelivärisen teltan ja jeesusteipillä korjatut monokauittimet.
Antero Raimon & Ovien "Mustikanpoiminta" avaa kaupunkilaiselle marjastamisen hienouksia vahvalla iskelmäotteella. Voi vain miettiä onko tarpeellista muistuttaa päiväkoti-ikäisille, että hölmöön, kaljoittelun jälkeiseen olotilaan auttaa mustikkapiirakka.
"On mustikanpoiminta
mukavaa toimintaa
voi ajatella useita asioita
kerrankin huolella"
Risto Järvenpään "Oulun kielen sanakirjaa" kuunnellessa taas oppii, että linja-auto on onnikka ja sateenvarjo sontikka ja että rotuaari on keskellä Oulua. Tujakampaa tavaraa soittaa Ismo Alangon haamubändiltä kuulostava Outolempi-orkesteri. "Sirkus kotona" kuvaa osuvasti boheemielämää: "Tuuletuskanavaan ulvoo joku kuuluisuus ja pihalla näytellään jakso sarjasta Hill Street Blues." Äijämeiningin huipentuma on terävä sähkökitarasoolo.
Antero Raimon & Ovien "Mustikanpoiminta" avaa kaupunkilaiselle marjastamisen hienouksia vahvalla iskelmäotteella. Voi vain miettiä onko tarpeellista muistuttaa päiväkoti-ikäisille, että hölmöön, kaljoittelun jälkeiseen olotilaan auttaa mustikkapiirakka.
"On mustikanpoiminta
mukavaa toimintaa
voi ajatella useita asioita
kerrankin huolella"
Risto Järvenpään "Oulun kielen sanakirjaa" kuunnellessa taas oppii, että linja-auto on onnikka ja sateenvarjo sontikka ja että rotuaari on keskellä Oulua. Tujakampaa tavaraa soittaa Ismo Alangon haamubändiltä kuulostava Outolempi-orkesteri. "Sirkus kotona" kuvaa osuvasti boheemielämää: "Tuuletuskanavaan ulvoo joku kuuluisuus ja pihalla näytellään jakso sarjasta Hill Street Blues." Äijämeiningin huipentuma on terävä sähkökitarasoolo.
Ote on muutenkin miehinen. Luuviulu ja Läskibasso Orkesteri varoittaa veitikkamaisesti pusuista, "tyttöjen välineistä". Viihdyttävä poppoo erottuu kasetin muista tähdistä laajalla repertuaarillaan. "Luuviulu ja Läskibasso" on huikea villin lännen -iloittelu, "Kannattaako olla siisti?" räväkkä saksofoni-jammailu ja "Ruuhkatuutti" ottaa kantaa globaaliin aiheeseen, kiireiseen elämänmenoon. Kasetin ainoat flopit ovat lattean kuuloinen "Sirkuskoira Benjamin" ja Traktori-Aapon yhden hitin ihme "Traktori-Aapo". Vaikka olenkin eri mieltä siitä, riittääkö onneen makkaranpala tai letut ja vadelmahillo, on kasetti täynnä nokkelia sanoituksia ja erinomaisia popbiisejä.
Googlauksella selviää, että vantaalaisista opettajista koostuva humppayhtye Antero Raimo & Ovet julkaisi vuonna 2009 kolmen levyn kokoelman "Mustikanpoiminta" ja on elämänsä vireessä.
Nyt pitää vain toivoa, että kasetin muutkin kappaleet digitoidaan jälkipolville kuultavaksi. Muuten vantaalaisen Gee! records oy:n "Mahtipommi" hautautuu ipanapojen ja hevisauruksien alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti