Näytetään tekstit, joissa on tunniste Golden Afriquen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Golden Afriquen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. helmikuuta 2011

Cha Cha Cha Bay


Helmikuussa kannattaa kuunnella lämpöistä rytmimusiikkia. Golden Afrique –kokoelma on tarkoitukseen oiva vaihtoehto. Network-levy-yhtiö on koonnut tuhdin, kaksi levyä sisältävän, melkein kolmetuntisen musiikkipaketin, joka miellyttää korvan lisäksi myös silmää.

Golden Afrique osa 1 esittelee laajan kattauksen musiikkia 70- ja 80-luvuilta Länsi-Afrikasta. Malista, Gambiasta, Senegalista ja Guineasta tuleva musiikki on rikasta, vaikka maat elävät köyhyydessä.

Musiikissa kuuluvat samban ja cha cha chan rytmit ja riemu, toisaalta myös sielukas rytmimusiikki ja svengaava jazz. Tässä kokoelma minun makuuni!

Kattava infovihko esittelee äänenlähteet, kuten Super Mama Djombon, Idy Diopin ja Guelewar Band of Banjulin englanniksi, saksaksi ja ranskaksi.

Tätä levyä ei löydy Anttilasta, vaan niistä perinteisistä levykaupoista! Network-lafka on afrikkalaisen popmusiikkia esittelevän kokoelmasarjan lisäksi julkaissut Desert Blues –kokoelman, joka esittelee musiikkia Saharan ja Sahelin tienoilta. Tämän maailmanmusiikkia julkaisevan yhtiön mielenkiintoisiin levytyksiin kannattaa siis tutustua!

Lue pieni juttuni Golden Afriquen toisesta osasta ja Afrikka-saundista täältä.

Idy Diop: Yaye Boye

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

M79


Kriitikot suorastaan kilpailevat siitä, kuka keksii parhaimman tai osuvimman vertailukohteen jollekin kovassa nosteessa olevalle bändille: laulaja on kuin nykyajan Frank Sinatra tai bändin musiikki on ottanut vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista. Yleensä näitä vertauksia keksiessä kriitikoilla taitaakin itse pääasia unohtua ja vertaukset menevät yli ja reippaasti.

Vampire Weekendin, yhdysvaltalaisen nerokkaan popyhtyeen musiikkivaikutteiksi on leimattu afrikkalainen musiikki. Vampire Weekendia kuulemattomana nauroin tälle vertaukselle kunnolla. Eivät kai taas kriitikot liioittele?

Lainasin viime viikolla kyseisen yhtyeen debyyttilevyn kirjastosta. Kun myöhemmin kuuntelin albumia, levy kuulosti oudon tutulta, vaikken sitä ollut aiemmin kuullut lukuun ottamatta ”M79”-rallia. Sitten keksin. Vampire Weekendista mieleeni tuli hieno afrikkalaispop-kokoelma, ”Golden Afriquen”. Kyseinen visuaalisestikin hieno kahden cd:n paketti kattaa Afrikan legendaarisemmat muusikot Francosta Nybomaan. Löytyy kokoelmalta myös ainoa haitarikappale, josta oikeasti pidän (Camille Feruzin "Cha Cha Cha Bay").

Vau! Kriitikot olivat oikeassa!