Kukapa ei bossa novasta pitäisi

Kukapa ei bossa novasta pitäisi. Se on rytmiltään leikkisää ja vaihtelevaa. Afroamerikkalaiset rytmit tuovat musiikkiin etelän lämpöä ja pehmeyttä ja akustinen kitara ja piano melodisuutta. Bossa novassa yhdistyvät brasilialainen värikkyys ja raukea harmonisuus tyylikkäällä tavalla.

Saksofonisti Stan Getz tajusi 1960-luvun alussa bossa novan mahdollisuudet ja levytti Astrud ja João Gilberton kanssa uuden version bossa novan isänä pidetyn brasilialaisen Antônio Carlos Jobimin Garota de Ipanemasta. Kappaleesta tuli välittömästi hitti ja levy-yhtiöt ympäri maailmaa patistelivat tähtensä tavoittelemaan samaa letkeyttä. Laulajat aina Frank Sinatrasta alkaen levyttivät omat The Girl From Ipanema -tulkintansa ja menestys oli valtava.

Kuten usein tuppaa käymään, bossa nova -villitys hiipui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jäljelle jäi kuitenkin lukemattomia hienoja sävellyksiä ja Funkata-blogin toinen soittolista onkin omistettu kokonaan bossa novalle, uudelle ja vanhalle. Vaikka erilaiset bossa nova -viritelmät pulpahtavat säännöllisesti esille (Amy Winehouse laulamassa The Girl From Ipanemaa, The Black Eyed Peas samplaamassa Mas Que Nadaa), kukaan ei vedä vertoja oikeille rytmipioneereille, kuten pianisti Sérgio Mendesille ja laulaja-säveltäjä Antônio Carlos Jobimille. Heidän kappaleissaan kuuluu todellinen Brasilia.

Soittolistan voi kuunnella Spotifysta.

Kukapa ei bossa novasta pitäisi -soittolista, 14 kappaletta

Stan Getz & João Gilberto: The Girl From Ipanema
Baden Powell: Coisa N°1
Sergio Mendes & Brasil '66: Mais Que Nada
MPB-4: Cravo E Canela
Luciana Souza: Here It Is
Nara Leão: Telefone
Celso Fonseca: A Origem Da Felidade
Elis Regina: Verão Vermelho
Lucio Alves: Nós E O Mar
Quarteto Em Cy: Tudo Que Voce Podia Ser
Astrud Gilberto & Antônio Carlos Jobim Agua De Beber
Edu Lobo: Viola Fora De Moda
Marcos Valle: Samba de Verao
Elvis Presley: Bossa Nova Baby

Jam Session

Lahjojen antaminen on aina kivaa. Mutta kun pitää ostaa lahja omalle isälle, lahjan valitseminen vaatii huolellista paneutumista.

Lahjan ideointi alkoi hyvissä ajoin ennen isäni syntymäpäivää. Lahjan pitäisi olla sellainen, joka ei pölyty komerossa, vaan joka tulee käyttöön heti ja joka kestää aikaa. Ja kaiken lisäksi tyylikäs ja hauska. Lyhyen miettimisen jälkeen keksin: ostan jazz-vinyylin.

Viikonloppuna lähdin metsästämään tyylikästä levyä. Minua hävettää myöntää, mutta jazz-tietämykseni on hävyttömän huono. Siksi marssin yhteen Helsingin parhaimmista levykaupoista ja aiheutin pienen paniikki- ja turhautumiskohtauksen myyjälle sanomalla hänelle: "Myy minulle jazz-levy."
Myyjä alkoi pienen miettimisen jälkeen innoissaan etsiä sopivia ehdokkaita. Huolellisen vinyylilaarien pläräämisen ja levyjen kuuntelemisen jälkeen se löytyi: Jam Session #4!

Clef-levy-yhtiö kutsui studioon jazzin kärkinimiä soittelemaan. Kappaleet improvisoitiin aivan lennossa ja nauhoitettiin ilman suunnitteluja. Vinyylin takakannen mustavalkoisessa kuvassa Count Basie soittaa pianoa rennosti aluspaidassaan.

Levy on upea. Se koostuu kahdesta, noin viidentoista minuutin irroittelusta, yksi kiekon kummallakin puolella. Erityisesti pidän "Oh, Lady Be Good" -kappaleen pitkästä versioinnista. Siinä Count Basie pääsee oikeuksiinsa ja torvisektio soittaa täysillä. Lempihetkeni tulee kappaleen loppupuolella. Puhallinsoittimet saavat aikaan illuusion auton tööttäävistä torvista. Se kuulostaa aivan loppufanfaarilta. Sitten kappale loppuukin. Aivan liian aikaisin, sehän vastoi alkoi!

Nimekkäitä soittajia Jam Session #4 -levyllä on paljon: Wardell Gray ja Stan Getz soittavat tenorisaksofonia ja Harry Edison vastaa trumpetista. Levytyksen tuottaja Norman Granz on kirjoittanut kiinnostavan infotekstin, jossa hän ylistää kaikkia soittajia (tietysti) parhaansa mukaan. Monta riviä ylistystä saa oikeutetusti Count Basie, joka kuulemma pysyy ilmiömäisesti rytmissä ja kiihdyttää ylämäessä!

Syntymäpäivälahja onnistuu silloin, kun lahjan saaja pitää siitä. Isäni vaikutti olevan tyytyväinen levyyn, mutta minä puolestani olin siitä aivan innoissani!Kuuntelin levyn isäni vinyylisoittimella ja minua alkoi harmittaa: miksi annoin näin hyvän levyn lahjaksi, enkä pitänyt itse! Ainakin levyllä on nyt yksi innostunut kuuntelija.