Lahjojen antaminen on aina kivaa. Mutta kun pitää ostaa lahja omalle isälle, lahjan valitseminen vaatii huolellista paneutumista.
Lahjan ideointi alkoi hyvissä ajoin ennen isäni syntymäpäivää. Lahjan pitäisi olla sellainen, joka ei pölyty komerossa, vaan joka tulee käyttöön heti ja joka kestää aikaa. Ja kaiken lisäksi tyylikäs ja hauska. Lyhyen miettimisen jälkeen keksin: ostan jazz-vinyylin.
Viikonloppuna lähdin metsästämään tyylikästä levyä. Minua hävettää myöntää, mutta jazz-tietämykseni on hävyttömän huono. Siksi marssin yhteen Helsingin parhaimmista levykaupoista ja aiheutin pienen paniikki- ja turhautumiskohtauksen myyjälle sanomalla hänelle: "Myy minulle jazz-levy."
Myyjä alkoi pienen miettimisen jälkeen innoissaan etsiä sopivia ehdokkaita. Huolellisen vinyylilaarien pläräämisen ja levyjen kuuntelemisen jälkeen se löytyi: Jam Session #4!
Clef-levy-yhtiö kutsui studioon jazzin kärkinimiä soittelemaan. Kappaleet improvisoitiin aivan lennossa ja nauhoitettiin ilman suunnitteluja. Vinyylin takakannen mustavalkoisessa kuvassa Count Basie soittaa pianoa rennosti aluspaidassaan.
Levy on upea. Se koostuu kahdesta, noin viidentoista minuutin irroittelusta, yksi kiekon kummallakin puolella. Erityisesti pidän "Oh, Lady Be Good" -kappaleen pitkästä versioinnista. Siinä Count Basie pääsee oikeuksiinsa ja torvisektio soittaa täysillä. Lempihetkeni tulee kappaleen loppupuolella. Puhallinsoittimet saavat aikaan illuusion auton tööttäävistä torvista. Se kuulostaa aivan loppufanfaarilta. Sitten kappale loppuukin. Aivan liian aikaisin, sehän vastoi alkoi!
Nimekkäitä soittajia Jam Session #4 -levyllä on paljon: Wardell Gray ja Stan Getz soittavat tenorisaksofonia ja Harry Edison vastaa trumpetista. Levytyksen tuottaja Norman Granz on kirjoittanut kiinnostavan infotekstin, jossa hän ylistää kaikkia soittajia (tietysti) parhaansa mukaan. Monta riviä ylistystä saa oikeutetusti Count Basie, joka kuulemma pysyy ilmiömäisesti rytmissä ja kiihdyttää ylämäessä!
Syntymäpäivälahja onnistuu silloin, kun lahjan saaja pitää siitä. Isäni vaikutti olevan tyytyväinen levyyn, mutta minä puolestani olin siitä aivan innoissani!Kuuntelin levyn isäni vinyylisoittimella ja minua alkoi harmittaa: miksi annoin näin hyvän levyn lahjaksi, enkä pitänyt itse! Ainakin levyllä on nyt yksi innostunut kuuntelija.
Hieno löytö ja hyvä vinkki! Levyn kansikin näyttää upealta niin kuin vinyyleissä aina. Sun faija olis mäntti jos ei ymmärtäisi hyvän päälle!
VastaaPoistaAnonyymi, levy on minustakin todella staili. Vinyylimuodossa kuva toimii tosi hyvin (vaikka itse sanonkin)!
VastaaPoistaMinussa heräsi pieni vinyylikuume...ovat ne sen verran hienoja tavaroita.
Tuo on AINA ongelma, että kun löytää täydellisen lahjan, sen haluaa myös itselleen... :D
VastaaPoistaTämä kirjoitus herätti vanhoja ajatuksia lahjan antamisen filosofiasta ylipäätään.
Toisille ihmisille on helppoa antaa lahjoja, toisille vaikeaa. Joskus joutuu tilanteeseen, jossa joutuu harkitsemaan sellaisen lahjan ostamista, josta vastaanottaja takuulla pitäisi, mutta jota itse inhoaa. Mutta sellainen tuntuu huijaukselta! Hyvä lahja kertoo antajan ja saajan välisestä suhteesta - jotain molemmista, ja siitä mikä heitä yhdistää. Siksi se ei voi olla jyrkässä ristiriidassa kummankaan arvostusten kanssa, vaikka monissa asioissa läheistenkin ihmisten maku voi olla tosi erilainen.
Vaikuttaa siltä, että olet löytänyt isällesi tosi onnistuneen lahjan, jossa on ajatusta. Vinyyleistä tosiaan kaipaa sitä(kin!), että levynkansitaide tulee niissä ihan omalla tavallaan oikeuksiinsa.
Minulla on kotonani ollut seinällä kehystettynä joitakin levynkansien parhaita - tälläkin hetkellä Rauli Badding Somerjoen "Muotokuva 1", joka on pysäyttävää ajankuvaa, puhutteleva muotokuva, taideteos!
Kat, olipa kiva saada kiinnostava kommentti!
VastaaPoistaMinä ainakin haluan antaa lahjoja, joista itsekin pidän! Mukava lahja on todellakin sellainen, josta on iloa sekä lahjan antajalle että saajalle. Esimerkiksi hyvää levyä tai elokuvaa voi fiilistellä lahjan saaja ja antaja yhdessä.
Ihan cd-levyjäkin on kiva antaa lahjaksi.Minulla on hyvä muisto siitä, että vietin yhtä joulun jälkeistä päivää ystäväni luona. Hän sai myöhästyneenä joululahjana tarkoin valitun cd-levyn ja sitä sitten kuunneltiin koko porukalla joulutähteitä syödessä.