Pari vuotta sitten metsästin epätoivoisesti Sister Sledge -yhtyeen levyä. En enää muista miksi, olin kai bongannut discotytöt radiosta. Lähdin etsimään Sister Sledgen mitä tahansa levyä pääkaupunkiseudun levykaupoista. Eräässä levykaupassa minulle tokaistiin vihaisena, että "ei me mitään heviä täällä myydä". Myöhemmin myyjä tuli hieman nolona pahoittelemaan erehdystään.
Jahti jatkui. Sister Sledgen alkuperäisiä levyjä ei löytynyt mistään, eikä kokoelmiakaan. Pari levykauppaa tsekattuani alkoi jo kyllästyttää. Yhdessä levykaupassa kuitenkin tärppäsi: myyjä tarjosi, että voisi tilata kokoelman Amerikasta asti. Niinpä sain lopulta Sister Sledgen kokoelmalevyn käsiini (tiedän että tosi musiikkisnobi ei osta kokoelmia). Albumilta löytyi tyttöjen suurimmat hitit, kuten "We Are Family" (joka kuulostaa itse asiassa aika järkyttävältä), "All American Girls ja "Frankie".
Amerikkalainen Sister Sledge eli kultakauttaan discobuumin aikoihin 70- ja 80-luvuilla. Debbie, Joni, Kim ja Kathy saivat huomiota mediassa, kuten R&B Top 10 -listalla. Nykyään nelikkoa ei enää kuulla missään, jos katu-uskottavuuden puutteesta kärsiviä radiokanavia ei lasketa.
Hiihtolomalla Sister Sledge muistui mieleeni ja kaivoin levyhyllystä esille yhtyeen kokoelmalevyn. Sister Sledge on omalla tavallaan riemukas yhtye. Se on viaton verrattuna 2000-luvun bändeihin ja musiikki ei kikkaile liikoja. Ja kuka muistaa "Lost In Music" -kappaleen? Sitä on coveroitu lukemattomasti, kappaletta on käytetty mainoksissa ja televisiossa ja netti on täynnä kappaleesta tehtyjä uusia toinen toistaan kiinnostavampia versioita.
Vierailin vähän aikaa sitten levykaupassa, joka myi minulle kokoelmalevyn. Omistaja muisti minut kahden vuoden takaa! Olin ensimmäinen asiakas kymmeneen vuoteen joka kyseli Sister Sledgen perään. Sister Sledge tanssittaa vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti