Kunnon radio

Olen kyllästynyt kuulemaan valituksia siitä, kuinka soittolistat, ohjelmakaaviot ja mainokset ovat turmelleet radion ja ettei radiosta muka kuule muuta kuin puhki soitettuja hittejä. Pötypuhetta! Jos olet yksi näistä valittajista, et varmasti tiedä, mikä on Dublab. Minä kerron.

Dublab on jo vuodesta 1999 vapaaehtoisvoimin pyörinyt nettiradio. Dublabin studio sijaitsee keskellä Los Angelesia, mutta kanavaa voi kuunnella reaaliajassa netin välityksellä missä ja milloin vain. Kattavan podcast-arkiston ansiosta on myös helppoa tutustua vanhoihin ohjelmiin.

Suorat lähetykset alkavat arkena kymmeneltä, eli Suomen aikaan kahdeksalta illalla. Ympärivuorokautinen ohjelmisto koostuu viikottaisista ja kuukausittaisista vakio-ohjelmista, miksauksista, klubitaltioinneista ja uusinnoista. Pääpaino on musiikissa, ei turhassa hölötyksessä.

Kanavalla soittavat länsirannikon kiinnostavimmat DJ:t ja muusikot. Dublabin motto "Future Roots Radio" kiteyttääkin kaiken olennaisen: tältä kanavalta kuulet musiikkia ilman turhia genrerajoituksia.

Esittelen sinulle muutaman suosikkiohjelmani. Version Sounds on viikottainen kaksituntinen mustaa rytmimusiikkia, jazzia, kadonneita pophelmiä ja uutta innovatiivista elektronista musiikkia. Tässäkin blogissa esittelemäni Anenon taas luotsaa kerran kuukaudessa kuultavaa Non Projections -ohjelmaa, joka keskittyy pääasiassa miehen oman musiikin ja levy-yhtiön ympärille. The Divine Chord Gospel Show on tuhti soul-, funk- ja gospel-paketti ja Treasure Hunting tarjoaa kuulijalle aimo annoksen pop-psykedeliaa.

Jokakeskiviikkoisessa Celsius Dropissa voit kuulla ihan mitä tahansa bossa novan, avaruusrokin ja italodiskon väliltä. Kuukausittainen Sodapop Sounds on taas ohjelma kaikenlaisesta indie- ja klubimusiikista.

Dublab on viehättävän kotikutoinen ja helposti lähestyttävä. Studion tapahtumia seuraat kätevästi webbikameran ja Facebookin kautta. Chatissa kommentoit biisivalintoja suoraan DJ:lle. Puoli vuotta Dublabia seuranneena voin luvata, ettei aikasi käy pitkäksi.

Kiinnostuitko? Sitä minäkin. Surffaile itsesi heti osoitteeseen dublab.com ja lopeta valitus.

Streets of Laredo

Streets of Laredo | Girlfriend (Official) from Streets of Laredo on Vimeo.

Streets of Laredo on Uudesta-Seelannista Jenkkeihin muuttanut bändi, joka soittaa hervottoman hyväntuulista folkpoppia. Äskettäin julkaistu single Girlfriend tempaa mukaansa riehakkaalla kitaranrämpytyksellään, hassuilla huudahduksillaan ja kilisevillä ja kolisevilla rytmeillään. Tässä kappaleessa on tehosoittoainesta!

Lataa Girlfriend ja tutustu bändin muihin tuotoksiin Soundcloudissa.

Spiritual Jazz 3

Lontoolainen levymerkki Jazzman Records on erikoistunut vanhojen jazz-, soul- ja funk-levyjen uudelleenjulkaisuihin. Jazzman Recordsin omistaja ja dj Gerald Short on tehnyt arvokasta työtä kokoamalla kiinnostavia jazz-harvinaisuuksia Spiritual Jazz -kokoelmalevyille.

Syksyllä ilmestyneessä sarjan kolmannessa osassa esitellään eurooppalaisen hengellisen jazzin klassikkoja 60- ja 70-luvuilta. Uuden sukupolven jazz-muusikot hakivat inspiraatiota eri kulttuureista ja musiikkityyleistä, ja uudistusmieli oli vahva. Uskonnolliset laulut, funk, afroamerikkalaiset rytmit ja Balkanin eksoottiset melodiat soivat sulassa sovussa. Ajan jazz-levytykset ovatkin pöyristyttävän villejä ja rohkeita.

Spiritual Jazz 3 -levylle ovat päässeet niin serbialainen trumpetisti Duško Gojković kuin belgialainen saksofonisti Babs Robert. Pohjoismaita tällä kuudentoista kappaleen kokoelmalla edustavat muun muassa tanskalainen trumpetisti Palle Mikkelborg ja hänen ruotsalainen kollegansa Jan Allan.

Väitän, että tässä on vuoden 2012 upein kokoelmalevy!

02 Hermann Gehlen - Kyrie by Fryer_JazzmanRecords

04 Michel Roques - Le Temps by Fryer_JazzmanRecords

Pimeyttä vastaan

Taistelu pimeyttä ja pakkasta vastaan jatkuu lattarimusiikin voimin! Yhdeksän Grammyn pianisti Eddie Palmieri on levyttänyt 60-luvulta alkaen yli neljäkymmentä albumia vaihtuvilla kokoonpanoilla. Vuonna 1936 syntynyt Palmieri aloitti piano-opinnot jo nuorena poikana ottaen mallia isoveljestään Charlie Palmierista. 13-vuotiaana hän liittyi setänsä orkesteriin soittamaan timbalesia, lattarimusiikissa usein käytettäviä rumpuja, mutta huomasi pian, että piano on hänen soittimensa.

Eddie Palmierin ehdottomasti paras levy on Superimposition vuodelta 1970. Albumi koostuu kolmesta hengästyttävän nopeasta salsarenkutuksesta ja kolmesta aurinkoisesta instrumentaalista. Laulajana on monilla Palmierin muillakin levyillä esiintyvä Ismael Quintana. Bongoja soittaa Tommy Lopez, timbalesia Nicky Marrero ja tumpettia taidokas Alfredo Armenteros.

Näissä kappaleissa on valoa, lämpöä ja svengiä.

Orquesta Buena Vista Social Club ja Omara Portuondo @ Finlandia-talo 5.11.

Sopivassa määrin hulluttelua, vuosien tuomaa charmia ja rautaista osaamista. Niistä on letkeän legendaarinen Buena Vista Social Club tehty. Kitaristi Ry Cooder kokosi kuubalaisia rytmejä levittävän musiikkipoppoon 90-luvun loppupuolella, ja maailmanmaineen orkesteri saavutti viimeistään Wim Wendersin elokuvan myötä vuonna 1999.

Suomessa viime vuosina tiuhaan esiintynyt muusikkojoukko konsertoi nyt marraskuussa Turussa, Tampereella, Lahdessa ja Helsingissä. Suomen-kiertue huipentui maanantaina täpötäydessä Finlandia-talossa.

Vaikka jäsenistö on ehtinyt vaihtua vuosien kuluessa, on Buena Vista Social Club säilyttänyt autenttisuutensa. Pasunistitaituri Jesús Ramosin isännöimänä lattarisävelet raikasivat komeasti, ja soittajat saivat esitellä taitojaan tasapuolisesti. Erityisesti lavalla loisti uskomattomiin sooloihin yltänyt nuoren polven pianisti Rolando Luna. Veteraanitrumpetisti Manuel Mirabal taas osoitti kiistattoman taituruutensa.

Kuuban keikareiden leikkisä sanailu ja uskomattoman rento esiintyminen takasivat, että yleisöllä riitti seurattavaa ja ettei soitosta tullut liian ryppyotsaista. Ramosin lisäksi tyylipuhtaasta laulusta vastasivat Carlos Calunga ja täysannoksen naiskauneutta lavalle tuonut Idania Valdés. Illan todellinen laulajatähti kiipesi lavalle kuitenkin myöhemmin.

Omara Portuondo on vieraillut Suomessa jo 70-luvulla. Vaikka 82-vuotiaan laulajalegendan kulku oli jo hieman vaivalloista, oli ääni yhtä mahtava kuin ennenkin ja esiintyminen valovoimaista. Yleisö taputti syystä seisaaltaan.

Salsarytmejä on vaikea vastustaa, loppuunmyydyssä Finlandia-talossa huomattiin.

Fatoumata Diawara @ Savoy 1.11.

Malilaisella Fatoumata Diawaralla oli vaikea tehtävä: saada väsyneen suomalaisyleisön pyllyt pyörimään.

Viime vuonna ilmestynyt bambarankielinen esikoislevy Fatou on nostanut 30-vuotiaan laulajattaren maailmanmusiikkilistojen kärkeen. Diawara on onnistunut luomaan toimivan reseptin yhdistelemällä lämpimiä ja paikoin tujakoitakin malilaisia rytmejä mantramaisiin melodioihin, yhteiskunnallisiin sanoituksiin ja vaikuttavaan laulantaan.

Hitusen yksitoikkoisesti alkanut konsertti pääsi kunnolla vauhtiin, kun kitaraa soittaneen Diawaran seuraksi lavalle nousi railakas kvartetti. Kitaristi Martin Grenierin svengaava riffittely ja Jean-Baptiste Ekoue Gbadoen ilmiömäisen antaumuksellinen rumpujen paukuttaminen toivat kappaleisiin vipinää ja funkkia, ja saivat miespuoliset kuuntelijat nyökyttelemään hyväksyvästi.

Diawara maanitteli sinnikkäästi jäykkää suomalaisyleisöä tanssimaan ja piti huolta siitä, että ainakin käsiä läiskittiin ja heiluteltiin - rohkeimmat kerääntyivät tanssimaan lavan eteen. Diawara bändeineen saikin pystyyn kunnon jamit.

Kappaleiden välissä laulajatar intoutui myös kertomaan Malin epäkohdista ja poliittisista ongelmista, tosin valitettavan huonolla englannilla. Muutenkaan hetki ei ollut otollisin kuuntelijoiden sivistämiseen. Yleisö halusi ennen muuta nauttia räiskyvien rytmien imusta ja Diawaran vahvasta lauluäänestä.

Konsertin lopussa letkeästä maailmanmusiikista kylläinen yleisö pääsi ihailemaan vielä spontaaneja tanssiesityksiä, kun lavalle vedettiin joraajista parhaimmat. Kaikinpuolin viihdyttävä show osoitti, että monitaituri Fatoumata Diawara pääsee vielä pitkälle.