Tähtisadetikkuja, paidattomia naisia ja paljon savutehosteita

Elektronista poppia tehtaileva espanjalainen El Guincho aiheutti viime vuonna pienoisen kohun räväkällä Bombay-musiikkivideollaan. Absurdin ja visuaalisen huumorin ystäviä miellyttänyt video luottaa nopeisiin leikkauksiin, paidattomiin naisiin ja yleiseen hämmentämiseen. Musiikkivideo toimii trailerina. Tällä hetkellä valmistellaan kokoillan Bombay-elokuvaa, joka valmistuessaan toivottavasti selittää miten tähtisadetikut, uima-altaaseen hyppivät asemiehet ja seinän läpi tulevat kädet liittyvät toisiinsa.

Visuaalista ilotulitusta tarjoaa myös El Guinchon kotikaupungista, Barcelonasta, tuleva indiefolkyhtye Bedroom. Astetta rauhallisempi surrealistinen musiikkivideo Cançó de l’alba ilmestyi alkuvuodesta.

Harmaatakkinen mies tapaa syrjäisellä tenniskentällä kaksi sähkökitaraa soittavaa poikaa. Mies alkaa seurata sähkökitarasta lähtevää vahvistinjohtoa ja päätyy unenomaiseen ja vinksahtaneeseen metsään ja mielikuvituksensa syövereihin. Outoja tapahtumia ja ajatuksia säestää Bedroomin vähäeleinen kitarapop.

Molemmat videot tasapainoilevat lyhytelokuvien ja musiikkivideoiden välimaastossa. Videot eivät kuitenkaan ryöstä kaikkea huomiota itse kappaleilta vaan onnistuvat tavoittamaan täydellisesti musiikin tunnelman ja rytmin. Se on taitolaji.

Muutakin kuin tinnitusta

New Jerseysta tuleva kaksihenkinen garagerockbändi Slow Animal on enemmän kuin satunnainen nettituttavuus tai ihan okei autotallibändi. Se on yksi suosikkiyhtyeistäni. Ja minä kerron miksi. Meluisat sähkökitarat, rosoiset kitarariffit ja vahvat bassot tarjoavat kuuntelijalle jotain muutakin kuin tinnituksen. Slow Animalia kuunnellessa voi vain ihastella taidolla rakennettua kaaosta, potkivia melodioita ja soittamisen vimmaa.

Slow Animal on laittanut koko tuotantonsa ilmaiseen jakeluun nettiin. Tämän vuoden aikana Slow Animal on julkaissut kaksi upouutta, loistavaa kappaletta. Toisesta kappaleesta, Heatwavesta, ilmestyi vuorokausi sitten mahtava kesäinen musiikkivideo.

Tehkää kuten minä ja ladatkaa rockin ilosanomaa ja tilatkaa TheFunSun-LP nettikaupasta!



Lataa ja kuuntele Heatwave ja Summer's Going to Hurt -kappaleet täältä ja Slow Animalin demolevy Bandcampista.

Päivänpelastajabakteeri

Letkeä tunnelma ja suomalainen rytmimusiikki on monen mielestä mahdoton yhtälö. Kevyttä soulia, reggaerytmejä ja hölmöä poppia soittava Reino & The Rhinos todistaa kuitenkin väitteen vääräksi. Höperöillä sanoituksilla ei ole niin väliä. Pääasia on, että maailmaa syleilevät lyriikat ovat suomenkielisiä ja että kuuntelija tulee hyvälle tuulelle. Näyttelijä-laulaja Reino Nordinin kanssa soittavat Soul Captain Bandista ja Kompostikoplasta napatut muusikot.

Reino & The Rhinos -poppoo sai suunnatonta suosiota jo vuonna 2008 julkaistuaan debyyttilevynsä Tähän tyyliin. Uutta musiikkia on ilmestynyt tasaiseen tahtiin, mutta toista täyspitkää levyä vielä odotellaan. Bändin viime keväänä julkaistua Aurinko-singleä voi kuvailla vaikka mauttoman mainospaidan sanahirviöllä: päivänpelastajabakteeri. Kuuntele vaikka!

Funkata svengailee myös Facebookissa

Seuraa Funkata-blogia Facebookissa. Käy katsomassa ja tykkäämässä heti!

Twist Again

Tarkoituksenani oli kirjoittaa jo heinäkuun puolella, kuinka ihanaa on palata kotiin mökiltä, kun Helsingissä odottaa kalifornialaisen Bodies of Waterin uusin levy. Pahaksi onneksi Amerikasta tuleva levylähetys jumiutui kahden mantereen välille, ja levy rantautui Helsinkiin puolentoista kuukauden odottelun jälkeen.

Heinä- ja elokuun aikana ehdin soitella levykauppaan parikin kertaa. ”Ai, sä oot se Bodies of Water –tyyppi, yritä kestää vielä pari päivää”, levykauppias totesi kyllästyneenä.

Mutta odottaminen kannatti. Bodies of Waterin kolmas albumi vakuuttaa jo ensimmäisen kappaleen aikana.

Bodies of Waterin pään muodostaa sympaattinen aviopari Meredith ja David Metcalf. Pariskunta tasapainottaa kappaleita hienosti. Meredith Metcalfin heleä ääni ja David Metcalfin tumma laulanta sopivat yksiin – vetovoimaa riittää. Tämän todistaa jo parin yhdessä laulama popralli Mary, Don't You Weep. Yhtyeen tähdeksi nousee kuitenkin ehdottomasti Meredith. Hän laulaa levyn parhaimmat kappaleet, höyhenenkevyen Tripletsin (joka loppuu aivan liian aikaisin) ja samettisen vetävän ja sielukkaan Open Rhythms’n. Jo näiden vetojen takia Twist Again on kuuntelemisen arvoinen.

Metcalfit ovat olleet hereillä musiikintunneilla. Bodies of Water ottaa mallia 60-luvun musiikista, folkista ja vanhasta rockista. Yhtye tuo uusvanhoja tuulia indierockin saralle.

Komeat torvet, haikeat viulut ja sielukkaat sähkökitarat takaavat, ettei meno vesity 36 minuutin aikana. Omaa visiota riittää. Levyltä löytyy kauniita popkappaleita, toisaalta rutkasti svengiä ja vauhtia kuin vanhoista musikaaleista konsanaan.

Näin sen pitäisi mennä jokaisen levyn kohdalla.

Kuuntele Twist Again kokonaisuudessaan Bodies of Waterin nettisivuilta ja lue vanha kirjoitukseni yhtyeestä.

Viisikko mustissa

Minusta ranskaksi laulettu musiikki kuulostaa aina hyvältä, vaikka en osaa ranskan kieltä sanaakaan. Ainakin pariisilainen La Femme kuulostaa mahtavalta! Tämä viisihenkinen yhtye soittaa tummanpuhuvaa surffirokkia tyylillä. Jännittävän kuuloiset sähkökitarat ja 80-luvulle kumartavat syntikkasaundit jäävät kummittelemaan päähän jo yhden kuuntelukerran jälkeen.

Ei ole vaikea arvata, miksi viisikko poseeraa kaikissa promootiokuvissaan mustissa. Kappaleissa on nimittäin melkein maailmanlopun meininki. Ne vievät kuuntelijan varjoisille kujille ja vanhojen agenttifilmien tai sumuisten taide-elokuvien maailmaan. Vauhti pysyy hengästyttävän nopeana. Tämä osataan vain Ranskassa!

Vuonna 2010 julkaistu debyyttilevy on kuunneltavissa Bandcamp-palvelussa.