Kaunista melua

Elektronisen musiikin kuunteluni alkoi kunnolla muutama vuosi sitten löydettyäni Red Bull Music Academyn. Red Bullin työpajoissa muusikot etsivät uusia ilmaisukeinoja musiikilleen energiajuomien voimin. Tuosta kokeellisen musiikin mekasta ovat ponnistaneet menestykseen muun muassa samettiääninen Jamie Woon ja suomalainen dubstepmies Desto.

Tämän vaativan koulun on käynyt myös uusi tuttavuuteni, losangelesilainen Brian Allen Simon, eli Anenon. Musiikkivelho pyörittää omaa Non Projects -levymerkkiä ja taikoo musiikkia, joka haahuilee ambientin ja chillwaven välillä. Kokopitkä albumi ilmestyy Time Out Tokyon mukaan huhtikuussa.

Anenon: Dark Navy Blue - Improvisation Live at Dublab

Anenonin ambient ei ole kuitenkaan mitä tahansa tuuttausta vaan kappaleissa on sielua ja syvyyttä. Kaikuvia rytmejä siivittävät haaveelliset ja uskomattoman kauniit saksofoniosuudet. Brian Allen Simonin eduksi on mainittava, että hän soittaa kappaleillaan itse saksofonia. Esimerkkinä toimikoon merellinen improvisaatio Dark Navy Blue, joka on kuin Le Grand Bleusta napattu.

Anenon: Commons

Anenon osaa kuitenkin tehdä tiiviimpääkin musiikkia. Commons lähenee jo deep housea nakuttavine rumpukoneineen ja toistuvine laulurimpsuineen.

Paikoitellen kappaleissa kuuluu jopa jazz-vaikutteita. Retold / Endless -kappaleessa Anenon on vienyt jazzin keskelle pyörremyskyä - riitasointuiset elektroniset äänet yhdistyvät karuihin rytmipaukutteluihin ja leikkisiin saksofoniosuuksiin. Kaoottisen äänipuuron loppuhuipennuksessa kaikki äänet sulautuvat kitkattomasti toisiinsa.

Raikasta, mielikuvituksellista ja unelmoivaa. Aivan kuten jazz.

Anenon: Retold/Endless

Chimes of Freedom - Dylan taipuu moneksi

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty juhlisti nyt tammikuussa 50-vuotista uraansa julkaisemalla Yhdysvalloissa tuhdin Bob Dylan -coverlevyn. Dylanin kappaleita tulkitsee Chimes of Freedom -paketilla yli 70 eri artistia ja bändiä. Joukkoon mahtuu paljon nimekkäitä konkareita, kuten Patti Smith, Johnny Cash ja Raphael Saadiq, ja muutama hieman erikoisempi tulkitsija. Tasaisen varmaa teinipoppia soittavat Maroon 5, My Chemical Romance ja muovisen musiikin ystävien idoli Ke$ha eivät sovi kitara ja ääni -muottiin. Dylan-kimara huipentuu miehen itse laulamaan Chimes Of Freedom -nimikkoraitaan.

Neljälle levylle on päässyt myös nuoren jenkkilaulaja Blake Millsin versio Heart of Mine -kappaleesta. Olen seurannut tämän nuoren lahjakkaan laulaja-lauluntekijän puuhia tarkasti. Tuntuu, että hän on vain kehittynyt Break Mirrors -esikoislevynsä julkaistuaan. Tässä hän esittää Heart Of Minen Daniel Haimin kanssa Conanin showssa. Kerta kaikkiaan must.

Vaikka Amnestyn musiikkijärkäleelle mahtuu monen tärpin lisäksi paljon hutejakin, on kokoelmasta iloa pitkään. Kai haluat tietää, miten Adele tulkitsee Make You Feel My Loven?

PS. Levyä voi kuunnella sähköisesti jo Amnestyn nettisivuilla.

Lauluja Mariellesta, Elenasta, Sofiasta ja Violetista

Tästä lauluyhtyeestä ei voi olla pitämättä. Philadelphialainen poikatrio Market East tekee melodisia ja harmonisia poplaulelmia Beach Boysin ja muiden 60-luvun poikabändien hengessä. Kappaleet ovat täynnä nostalgiaa, rakkauden ihanuutta, kauniita kitaramelodioita ja kotikutoisuutta. Kurt Cain-Walther, Max Perla ja Vincent John laulavat enkelimäisesti - tietysti tytöistä. Juuri ilmestyneen esikois-EP:n voi ladata ja kuunnella ilmaiseksi Bandcampissa.

Brasilian Vesku

Huumorimusiikki on vaikea laji. On hankalaa pelleillä ja ilveillä pelkällä äänellä. Brasilialainen näyttelijä-laulaja Arnaud Rodriques kuitenkin hallitsi tämän genren. Hänen kappaleensa naurattavat minua, vaikken ymmärrä niistä sanaakaan.

Rodrigues oli näyttelijäntyönsä ohella mukana monenlaisissa musiikkikokoonpanoissa. Kultakurkku levytti myös kolme sooloalbumia. Tässä Som do Paulinho -levyltä (1976) yksi rempseän riemastuttavaa tropicalia-renkutus. Rauha tämän vuonna 2010 kuolleen hauskuttajan muistolle.

Resham Phiriri

Eräs tuttuni asui muutaman kuukauden Nepalin pääkaupungissa. Kathmandu oli saastunut, ylikansoitettu, paikallinen vuorokausirytmi rasittava, tavat outoja ja englannintaito olematonta, hän puhisi. Sentään netti toimi silloin tällöin, paikalliset toimintaelokuvat olivat melkein viihdyttäviä ja kaupungista löytyi Pizza Hut.

En tiedä, kiinnostuiko tuttu reissun aikana aasialaisesta kulttuurista, mutta hän jakoi netin välityksellä silloin tällöin mitä omituisempia videoita. Tätä mongolialaista laulajaa arvostaisin varmasti musiikinystävänä, hän kirjoitti lokakuussa virtuaali-ivallisesti Facebookissa.



Tuliaiseksi pyysin levyllisen paikallista musiikkia. Kuulemma kathmandulaiset kuuntelivat ainoastaan, ihmeellistä kyllä, trancea. Päivän hitit lainattiin Intiasta, mutta hän lupasi etsiä jotain muuta paikallisesta levykaupasta. Suomeen palattuaan hän antoi minulle pahvikantisen levyn, jonka kannessa lumihuippuisten vuorien keskellä komeilivat sanat: "MOUNTAIN FOLKORE - TYPICAL NEPALI FOLK SONGS". Esittäjänä Padam Bista & Friends.

Aluksi epäilin onko tällä turistilevyllä mitään tekemistä nepalilaisen kansanmusiikin kanssa. Kuuntelun jälkeen selvisi, että levy olikin odotettua vängempi ja pidin levystä parin kuuntelukerran jälkeen vilpittömästi. Aasian perinnemusiikille tyypilliset kumeat ja jopa riemukkaat rummut, mantramaiset joukkolaulannat ja vekkulit huilut eivät olleet ihan mitä tahansa liibalaabaa tai luritusta. Ei, tanssijalka alkaa vipattaa kun Padam Bista (kuvasta päätellen menestynyt mies) ja hänen kaverinsa pääsevät puikkoihin. Viihdyttävää ja monipuolista iskelmää ja joikua perinteisillä mausteilla.

Tutun juttujen perusteella olisi voinut luulla, että Nepal oli kaukainen painajainen ja sainkin muistuttaa monesti, että subjektiivisella tietolähteelläni oli suurta taipumusta liioitteluun ja sarkasmiin. Oliko matka muka niin kamala, ihmettelin vielä kertaalleen. No, maaseudulla maisemat olivat vaikuttavia. Mutta hän suositteli silti pysymään erossa tuosta luvatusta trancen ja vauhdikkaiden toimintaelokuvien maasta.

PS. Maistiaisia levystä voi kuunnella iTunes Storesta (!), eli täältä.

Kitara, ääni ja bossa nova

Tässä pieni helmi vuodelta 2010. Kalifornialaiset laulaja-lauluntekijät Inara George (yhtyeestä The Bird and the Bee) ja Charlie Wadhams ovat tehneet kahden kappaleen yhteislevytyksen. Sen on julkaissut pieni losangelesilainen levymerkki Sargent Records Sargent Singles -levysarjassaan. Tämä hieno tekele on kaikkien vapaasti kuunneltavissa ja ladattavavissa Sargent Recordsin nettisivuilla.

Inara Georgen esittämä Q on ihastuttava hyvän mielen kitarakappale. En tiedä, onko se jazz-poppia vai bossa novaa, mutta upealta kuulostaa. Puhdasäänisen Charlie Wadhamsin letkeä Arranging My Life on taas yhtä aurinkoa ja riippumatossa loikoilua.

Melodista!

Inara George: Q