Of Course I'm Lying

Tanssi peppu pieneksi

Koko maailma on murehtinut Kim Jong-ilin poismenoa. Ikävien asioiden vatvomisen sijasta kannattaa kuitenkin keskittyä positiivisiin viboihin. Kim Jong-il tullaan muistamaan erinomaisena golfaajana ja viiniasiantuntijana, mutta harva tietää, että hän oli myös suuri klubimusiikin asiantuntija ja maailmanluokan dj. Kim Jong-il ehti soittaa levyjä muun muassa Justicen, David Guettan ja Mobyn kanssa.

Lisää bailukuvia löytyy Kim Jong-il dropping the bass -blogista.

Pomolta lainattua

On kolme asiaa, joista en yleensä pidä: Bruce Springsteenista, tasaisesti puksuttavista biiteistä ja hunajaisista kymmenminuuttisista kappaleista (usein nimittäin neljä minuuttiakin on liikaa). Pehmeitä house- ja discorytmejä sekoittava The Dead Rose Music Company -pumppu on kuitenkin onnistunut kokoamaan näistä aineksista kelpo kappaleen, Bad Reprisen. Biisin vokaaliosuudet on lainattu Bruce Springsteenin "I'm on Fire" -kappaleesta, joka löytyy miehen ehkäpä kuuluisimmalta levytykseltä, Born in the U.S.A. -albumilta.

Bad Reprise sopii hyvin hiljaiseen ja rauhalliseen iltakuunteluun ja sen voi käydä poimimassa ilmaiseksi mp3-tiedostona The Dead Rose Music Companyn nettisivuilta.

Ehkä alan jopa pitää Brucesta hiljalleen.

Ukki tekee ruokaa

Basson oma netti-tv on tehnyt uuden aluevaltauksen. Alkusyksystä nähtiin yhdeksänosainen haastattelusarja Räppilapsuus, jossa suomalaiset räppärit, kuten Pyhimys ja Gracias, kertoivat ensikosketuksestaan hiphopkulttuuriin. Dokumenttisarja klubimusiikin rantautumisesta Suomeen nähtiin marraskuussa.

Viime lauantaina nettisivuille ilmestyi kuusioisaisen, hieman erilaisesta vinkkelistä tehdyn ruokaohjelman Ukki tekee ruokaa ensimmäinen jakso. Keittiössä (tai itse asiassa lippakioskissa) pääkokkina häärii hiphoppari Davo.

Vaikka osa kiihkeistä Basson foorumilaisista on jo ehtinyt leimata Ukin show'n punavuorelaisten graafikkopellejen sisäpiirivitsiksi, niin minusta meininki on juuri sopivan hölmöä säheltämistä, joka aukeaa muillekin. Ensimmäisessä jaksossa kokataan vokkia ravintolapäivänä aurinkoisessa Helsingissä ja Reino Nordin soittelee kitaraa vokkilautasen äärellä.

Sarjan hykerryttävässä trailerissa Davo hyppelehtii metsässä ja keräilee luonnon antimia ostoskoriin hempeän japanilaisen popviisun tahdissa. Pientä ivailua ohjelman sponsoria, lähiruokaketju Anton & Antonia kohtaan?

Booty Call Blues

Kuva täältä.

Sarah Kiven ja Non Personin, eli Niclas Kristianssonin yhteinen musiikkiprojekti jatkuu. Lokakuun alussa fiilistelin kaksikon "Leikkokukka"-kappaletta ja povasin yhteistyölle hyvää jatkoa. Viime kuukausien aikana Bassoradiolla ja YleX:llä on soinut kaksikon uusi kappale "Booty Call Blues", mutta Non Personin nettisivuille se päätyi vasta tällä viikolla.

"Booty Call Blues" jatkaa hienosti tunnelmallisella ja rauhallisella elektronisella linjalla. Sarah Kiven herkullinen ääni sopii täydellisesti kylmien biittien päälle.

Suosittelen tsekkamaan Non Personin Soundcloud-sivut ja lukemaan uusimmasta Basso-lehdestä jutun miehen toisesta musiikkiprojekti Arch of Neosta.

Non Person ja Sarah Kivi: Booty Call Blues

Vuoden 2011 artistit, joista en halua kuulla enää yhtään mitään

Ennen Funkata-blogin perinteistä vuoden parhaimpien levyjen listausta on hyvä miettiä vuoden 2011 musiikillisen ahdistuksen aiheuttaneita artisteja. Siis niitä tyyppejä, joiden levyistä sanotaan, että ne aukenevat hitaasti ja vaativat aikaa ja joille olet antanut aikaa, mutta ne saavat sinut vain ärsyyntymään ja miettimään, mikä muissa on vikana kun kuuntelevat tälläistä ja sen jälkeen mikä itsessään on vikana kun yrittää kuunnella tällaista ja aivan lopuksi heittämään levyllä sorsia ja sen jälkeen harmittelemaan, että sorsat saivat itselleen niin kalliin levyn, helvetti.

Bon Iver

Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Justin Vernon eli Bon Iver on synnyttänyt ”meidän blogilla on isompi kuin teidän” –ilmiön. Bloggaajat kilpailevat siitä, kuka keksii osuvimman ja suurimman vertauksen miekkosen toiselle levylle. Emotionaalisuus, herkkyys ja Rakkaus (isolla ärrällä) ovat olleet suosittuja termejä Iverista puhuttaessa. Olipa joku jopa keksinyt kutsua levyä onnen anthemiksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Minulle Bon Iverista tulee mieleen piipittävä hiiri, joka piiloutuu massiivisten sovitusten taakse. Mutta mikä minä olen arvostelemaan, sillä Bon Iver tekee aikuisten musiikkia, kuten eräs radiotoimittaja aamulähetyksessään ylpeänä kertoi.

James Blake

Listasta ei sovi unohtaa James Blakea, visionääriä, joka nauhoitti kotistudiossaan levyllisen futuristista mölinää Garagebandilla (tosin iPhone olisi ollut muodikkaampi)! Sitä kutsutaan kai dubstepiksi ja sana kuulostaa minusta oikein hienolta. Varsinkin jos käyttää vielä sanoja kokeellinen ja sielukas ja laittaa ne pötköön ”kokeellista ja sielukasta dubsteppia” (tähän pystyvät vain verbaalisesti lahjakkaat ja itseään ilmaisevat nuoret), niin itsekin vakuuttuu siitä, että James Blake on oikein sielukas ja kokeellinen ja freesi.

Jos dubsteppia tekevä mies saa aikaan trendin, että miehet heiluttelevat päätään sinisessä valossa ja laittavat siitä kuvia nettiin, voidaan jo puhua artistista.

Bon Iver vai James Blake

Suomalaisen Nuorgamin haastattelussa James Blake sanoi, että Bon Iver on maailman tärkein muusikko 2011. Musiikinkuuntelijoiden keskuudessa huomautus herätti suunnatonta levottomuutta ja synnytti jyrkkiä koulukuntia. Eikö James Blake ollutkaan se tärkein? Vai Bon Iver? Bon vai James? Vai molemmat?

Bon Iver ja James Blake

Juuri kun ihmiset olivat musertua tämän muna vai kana –kysymyksen alle, tapahtui ihme! Iver ja Blake nauhoittivat yhteiskappaleen, Fall Creek Boys Choirin. Se on emotionaalista dubsteppia, luulisin. Trenditietoiset lyyhistyivät näyttöpäätteiden ääreen itku kurkussa ja rämpyttivät tykkää-nappia ja myös Pitchfork meinasi kaatua. Ja yhtäkkiä tuhannet vauvatytöt ja -pojat saivat nimekseen Bon tai James tai parhaimmassa tapauksessa Jones.

Ja minä sain päänsäryn tuplana.

Näe Benny Goodman Punaisella torilla

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto käyttivät tuhottomasti rahaa mittavan asevarustelun lisäksi propagandaan. Molemmat maat halusivat esitellä suurmahtinsa parhaimpia puolia kulttuurin avulla. Kun Neuvostoliitolla oli maailman huippuihin kuuluvat klassisen musiikin virtuoosit ja balettitanssijat, Yhdysvaltojen piti keksiä oma ässäkorttinsa.

Yhdysvallat valitsi vapauden vertauskuvaksi jazzin ja lähetti Benny Goodmanin orkestereineen vuonna 1962 mittavalle kiertueelle Neuvostoliittoon. Konstanze Burkardin ohjaama Jazz-yhtye Neuvostoliitossa -dokumentti (Jazz für die Russen, Saksa, 2010) sisältää paitsi muusikoiden, kuten saksofonisti Phill Woodsin ja pianisti John Bunchin muisteluita erikoisesta ja tarkasti KGB:n valvomasta reissusta, myös ennen muuta sitä itseään, komean kuuloista big band jazzia.

Voit katsoa ja kuunnella dokumentin vielä tämän päivän ajan Yle Areenassa.

Widowspeak

Ulvovia sähkökitaroita, tarttuvaa masistelua ja vähäeleistä laulua. Tuntomerkit täsmäävät uunituoreeseen kolmihenkiseen Widowspeak-yhtyeeseen. Alkuvuodesta ja kesällä tämä New Yorkista tuleva bändi keräsi huomiota muutamalla singejulkaisulla sekä kouluarvosanana kiitettävällä Chris Isaak -tulkinta Wicked Gamella. Esikoisalbumi saatiin kokoon elokuuksi.

Vielä apupyöriä käyttävä yhtye opettelee kiivaasti pyöräilemään. Kymmenraitaisella debyytillä pyöritään syksyn lehtien seassa melko vakuuttavasti. Tunnelmallisissa sähkökitaroissa, painostavissa bassoissa ja laulaja Molly Hamiltonin ilmavassa ja kauniissa äänessä on kovaa imua, vaikka ote on välillä liian yllätyksetön.

Toivotaan kuitenkin, että Widowspeak uskaltaisi rohkeammin kokeilla pyöräilyä ilman apupyöriä ja kypärää. Ainakin levyn avausraita Puritanin kaltaiset kappaleet antavat odottaa lisää mahdottoman kauniita ja hengittäviä indiepopviisuja.

Widowspeak - Puritan by popgunbooking

Kaksivuotispippaloiden aika

Juuri tänään Funkata täyttää kaksi vuotta! Kertynyt on 133 kirjoitusta, lukemattomia kommentteja ja paljon hyvää musiikkia. Tämän vuoden luetuin juttu on ehdottomasti kirjoitus helsinkiläisestä Femme En Fourruresta. Suomalaisen musiikin lisäksi Funkata-soittolistat ja yllättäen turkkilainen musiikki ovat kiinnostaneet teitä lukijoita kovasti.

Otan mielelläni vastaan palautetta ja musiikki- ja valokuvavinkkauksia sähköpostiini. Muistathan, että voit käydä tykkäämässä Funkata-blogista Facebookissa tai seurata blogia vaikka Bloglovin'-palvelun avulla.

Kiitos kaikille lukijoille, palautteen antajille ja kommentoijille näistä kahdesta vuodesta!

Kuva täältä